tiistai 13. tammikuuta 2015

Punainen virta

Howard Hawksin Rio Bravo (1959) on ollut papereissani aina se kaikkein suurin western – ja jos tarkkoja ollaan, yksi kaikkein suurimmista elokuvista ylipäätään – mutta sen ympärillä ei ole koskaan ollut Punaisen virran (Red River, 1948) kaltaista myyttistä sädekehää. Syykin on selvä: tätä Peter von Baghin Elämää suuremmissa elokuvissa esittelemää lännenklassikkoa ei esitetty televisiossa kuin ani harvoin ennen vuosituhannen vaihdetta ja kun kotimaista julkaisuakaan ei ollut, joutui tavallinen katsoja vain tyytymään kohtaloonsa. Sittemmin tilanne on parantunut huimasti ja Punaisen virran ihaileminen käy teräväpiirtoformaatilta kotisohvalla löhöillen – joskin olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämän elokuvan ainoa oikea katseluympäristö on elokuvateatteri.

Kaksi vuosikymmentä elokuvia jo tuolloin ohjanneen Hawksin debyyttiwestern on paitsi suurta lännenelokuvaa, myös kertomus kansakunnan rakentamisesta ja maailmankuvan laajenemisesta: kotinurkat eivät ole enää tarpeeksi, menestystä saavuttaakseen on matkustettava pidemmälle kuin koskaan aiemmin. HMS Bountyn kapinaa (1789) varioivat tapahtumat on sijoitettu preerialle, merimiehet vaihtuneet kuudestilaukeavia kantaviksi karjapaimeniksi, kapteenin ja perämiehen välinen konflikti isän ja kasvattipojan väliseksi. Näistä aineksista syntyy nautittava western, josta ei puutu mitään mitä tällaiselta elokuvalta sopii odottaa ja vaatia.

Punainen virta kertoo omasta karjatilasta uneksivasta Thomas Dunsonista (John Wayne), joka kesken karavaanimatkan suuntaa ystävänsä Grootin (Walter Brennan) kanssa omille poluilleen. Lähtiessään hän hyvästelee naisensa ja antaa tälle muistoksi rannerenkaan luvaten palata hakemaan häntä, kun on saanut karjatilansa rakennettua. Samana iltana intiaanit hyökkäävät miesten kimppuun ja Dunson huomaa yhden tappamansa intiaanin ranteessa tutun rannerenkaan. Nainen on kuollut ja unelma yhteisestä tulevaisuudesta sirpaleina.

Neljätoista vuotta myöhemmin Dunsonilla on valtava karjatila. On suuren karjanajon aika, jota varten hän palkkaa kaikki kynnelle kykenevät karjanajajat painottaen, ettei kenelläkään ole oikeutta jättää työtä kesken, olipa tilanne kuinka paha tahansa. Tuekseen hän saa Grootin ja kasvattipoikansa Matthewn (Montgomery Clift). Tuhannen mailin mittainen karjanajo alkaa hyvin, mutta vähitellen Dunsonin diktaattorimainen johtamistyyli aiheuttaa eripuraa miehistössä ja Matthewn on aika ottaa ohjat käsiinsä.


Punainen virta on yhtä aikaa sekä suurta spektaakkelia että intiimiä, elämänmakuista draamaa. Päähenkilöt ja heidän persoonansa on luotu huolella ja tarinan konfliktit ovat vääjäämättömiä seurauksia aiemmista tapahtumista. Vaatimattomista lähtökohdista menestykseen nousseen Dunsonin elämä on ajautunut itse rakennettuun kuplaan, jossa nähdään vain omien tekojen oikeellisuus ja josta ei ole ulospääsyä – hän on kuin villin lännen Charles Foster Kane. Vastapuolenaan Dunsonilla on pehmeämpi ja sopeutuvampi Matthew, joka on tekijämiehenä kuitenkin aivan samaa tasoa – hän vain uskoo asioiden toimivan vähemmillä konflikteilla. Jos haluaa linkittää elokuvan sisällön poliittisiin tapahtumiin, voi siinä helposti nähdä kaikuja toisen maailmansodan jälkeisten yhteiskuntien jälleenrakentamisesta ja tulevista linjanvedoista.

Vaikka Punainen virta tarjoaa monia nautittavia kohtauksia aina vauhdikkaista karjanajojaksoista syvällisiin keskustelutuokioihin, pidän elokuvan kauneimpana tuokiona viimeistä aamua Red River D:n ranchilla. Kaikki on valmista lähtöön ja Dunson katsastaa tilanteen vielä kerran. Kamera panoroi täydet 360 astetta esittäen tilanteen koko komeudessaan. Jotain aiemmin kokematonta on alkamassa, miehet odottavat vain johtajansa käskyä lähteä liikkeelle. Kohtauksessa on mielestäni hyvin paljon samanlaista legendan tuntua kuin John Fordin samana vuonna kuvaaman Aavikon lain (My Darling Clementine, 1946) kuuluisassa aamunkoitteessa juuri ennen O. K. Corralin tulitaistelun päivää.

Hawksin tiedetään suunnitelleen Gary Cooperia Thomas Dunsonin rooliin, mutta päätyneen sitten Wayneen. Valinta on onnistunut, sillä Waynen roolisuoritus on yksi hänen uransa suurimmista. Dunsonin hahmosta olisi voinut helposti tehdä yksiulotteisemman tyrannin, mutta Wayne onnistuu esittämään tämän ristiriitaisena, kovasta ulkokuoresta huolimatta herkkänä ja hyvin yksinäisenä hahmona. Ensimmäisen Hollywood-roolinsa tehnyt Montgomery Clift kantaa myös roolinsa kunnialla ja sopii kuin nakutettu Waynen rinnalle, vaikka tämä nuorukaisen lahjoja alkuun epäilikin. Heidän välissään seisoo Walter Brennanin unohtumattomasti tulkitsema Groot, avarakatseinen tarkkailija ja järjen ääni, jolla on rohkeutta sanoa Dunsonille asiat kuten ne ovat. Sivuosissa nähdään monia Fordin elokuvista tuttuja kasvoja (Hank Worden, Harry Carey, Harry Carey Jr., Joanne Dru).

Itsenäisenä tuottajana toiminut Hawks kohtasi kuvausten jälkeen vastoinkäymisiä, sillä levitysongelmat United Artistsin kanssa viivästyttivät elokuvan ensi-iltaa yli vuodella. Tämän lisäksi hän joutui riitelemään vanhan yhteistyökumppaninsa Howard Hughesin kanssa, jonka mielestä Hawks oli plagioinut kohtauksia hänen elokuvastaan Lainsuojaton (The Outlaw, 1941). Kaikki kääntyi lopulta lähestulkoon parhain päin ja Punaisesta virrasta tuli yksi ilmestymisvuotensa suurimmista menestyksistä. Lännenelokuviin yleensä varsin nuivasti suhtautuva Elokuva-akatemia asetti Punaisen virran ehdolle kahteen Oscar-palkintoon (käsikirjoitus, leikkaus), joista se ei tosin voittanut kumpaakaan. Hawks kertoi myöhemmin elokuvan tekemisen olleen tuhatpäisen karjalauman kanssa sen verran raskasta, että päätti keskittyä vastedes työskentelemään vain ihmisten kanssa.

RED RIVER, 1948 Yhdysvallat
Tuotanto: Monterey Productions/United Artists Tuottajat: Charles K. Feldman, Howard Hawks Ohjaus: Howard Hawks Käsikirjoitus: Borden Chase, Charles Schnee (Chasen jatkokertomuksen “The Chisholm Trail” pohjalta) Kuvaus: Russell Harlan Lavastus: John Datu Arensma Leikkaus: Christian Nyby Musiikki: Dimitri Tiomkin Tehosteet: Donald Stewart, Allan Thompson Äänitys: Richard DeWeese, Vinton Vernon
Näyttelijät: John Wayne (Thomas Dunson), Montgomery Clift (Matthew Garth), Walter Brennan (Groot Nadine), Joanne Dru (Tess Millay), Coleen Gray (Fen, Dunsonin morsian), John Ireland (Cherry Valance), Noah Beery Jr. (Buster), Harry Carey Jr. (Dan Latimer), Harry Carey (karjakauppias), Mickey Kuhn (Matthew poikana), Paul Fix (Teeler), Hank Worden (Slim)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti