perjantai 29. marraskuuta 2019

The Wind


”Tämä paikka on outo, eikä meidän pitäisi olla täällä…”

Harva elokuvaohjaaja on saanut kotimaassamme yhtä paljon palstatilaa esikoiselokuvallaan kuin taannoin Night Visions -festivaalilla vieraillut Emma Tammi. Sekä iltapäivälehdissä että Helsingin Sanomissa tuntojaan kertoneen Tammen saama huomio on ansaittua, sillä pienellä budjetilla toteutettu kauhun, draaman ja westernin tyylikäs yhteensulautuma The Wind (2018) on lähivuosien kiinnostavimpia tuttavuuksia.

Vaikka Tommy Lee Jonesin hieno The Homesman (2014) osoitti preeriaelämän synkän puolen, ovat uudisasukkaiden vastoinkäymiset aina jääneet Amerikan asuttamista kuvattaessa marginaaliin. Syykin on selvä, onhan urheiden pioneerien tinkimättömyys ja periksiantamattomuus huomattavasti innostavampaa elokuvamateriaalia ja oivaa ruokamultaa kunnon sankaritarinoille ja seikkailuille. Amerikkalainen filmiteollisuus ei ole koskaan pitänyt häviäjistä, joten miksi se niitä kuvaisikaan?

The Wind astuu tämän perinteisen idyllin toiselle puolelle, yön pimeyteen, varjojen ja pelottavien äänien maailmaan. Tarinan päähenkilö on miehensä Isaacin (Ashley Zukerman) kanssa preerialla jo pitkään asunut Lizzy (Caitlin Gerard), jonka ainoa seuralainen on lähistölle muuttaneen pariskunnan nuori vaimo Emma (Julia Goldani Telles). He tulevat hyvin toimeen ja ennen pitkää uskoutuvat toisilleen molempia piinaavasta tunteesta – siitä, että pimeyden laskeuduttua ulkona liikuskelee muutakin kuin loputtomasti puhaltava tuuli. Emman aviomies Gideon (Dylan McTee) tekee parhaansa ymmärtääkseen vaimoaan, kun taas Lizzyn aviomies viittaa kintaalla moiselle hölynpölylle.

Aiemmin dokumentteja tehneeltä Tammelta The Wind on vahva päänavaus fiktion suuntaan. Teresa Sutherlandin kirjoittama tarina kulkee rauhallisesti eteenpäin, tapahtumia ja outoja tuntemuksia hienovaraisesti painottaen. Nykykauhulle tyypillisiä säikytyskohtauksia ei ole mukana kuin muutama, mutta nekin erittäin perusteltuja ja tyylikkäitä. Pahimmat kauhuelokuvakliseet loistavat poissaolollaan ja kiitos niukan tuotantobudjetin, mitään konkreettista pahaa ei valkokankaalla nähdä. Kaikki yliluonnollinen on luotu valoilla, varjoilla ja äänillä.


The Wind on myös audiovisuaaliselta anniltaan vahva kokonaisuus. Jo Victor Sjöströmin Pohjoismyrskyssä (The Wind, 1928) lakkaamatta ja vihamielisesti puhaltanut tuuli kuulostaa piinaavalta ja on helppo ymmärtää, miksi se vaikuttaa elokuvan henkilöihin niin vahvasti. Musiikkia on mukana niukalti äänimaailman ollessa parhaimmillaan yhtä tehokasta kuin Tobe Hooperin Teksasin moottorisahamurhissa (The Texas Chain Saw Massacre, 1974). Lyn Moncriefin kuvat tuovat puolestaan erehtymättömästi mieleen Hollywoodin kultakauden lännenelokuvat ja ohjaaja onkin avoimesti myöntänyt olevansa tältä osin velkaa John Fordin teoksille. Ainoana miinuksena pidän tavanomaista vanhojen tekojen kaivelua, miksi jokaisessa kauhuelokuvassa päähenkilöillä on oltava jotain synkkää omallatunnollaan?

The Wind tekee Suomen valloituksen vuosi Night Visionsin jälkeen, kun se aloittaa elokuvateattereiden ohjelmistossa joulukuussa 2019. Toivottavasti mahdollisimman moni käy tutustumassa tähän modernin kauhuelokuvan tyylikkääseen edustajaan – niitä kun ei tänä päivänä liiemmälti ole. Arvostelu on julkaistu alun perin Ruudinsavun numerossa 2/2018.

THE WIND, 2018 Yhdysvallat
Tuotanto: Soapbox Films, Divide/Conquer, Mind Hive Films. Tuottajat: Christopher Alender, David Grove Churchill Viste. Ohjaus: Emma Tammi. Käsikirjoitus: Teresa Sutherland. Kuvaus: Lyn Moncrief. Lavastus: Courtney Andujar, Hillary Andujar. Leikkaus: Alexandra Amick. Maskeeraus: Allia Arite, Jennifer M. Quinteros. Musiikki: Ben Lovett. Puvustus: Kate De Blasio. Äänitys: Kirbie Seis.
Näyttelijät: Caitlin Gerard (Lizzy Macklin), Julia Goldani Telles (Emma Harper), Ashley Zukerman (Isaac Macklin), Miles Anderson (pastori), Dylan McTee (Gideon Harper), Martin C. Patterson (Eli).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti