John Landis:
Ihmissusi Lontoossa (An American Werewolf in London)
Hienoilla tehosteilla tehty kauhukomedia, jossa kaksi Skotlantiin lähtenyttä amerikkalaisnuorukaista kohtaavat ihmissuden ja vain toinen heistä jää henkiin – hänkin kirouksen kantajana. Muodonmuutosjakso on syystäkin kuuluisa, mutta valitettavasti tarinassa on jonkin verran tyhjäkäyntiä.
Peter Weir:
Master and Commander: Maailman laidalla (Master and Commander: The Far Side of the World)
Isolla rahalla tehty meriseikkailu, jossa ei valitettavasti ole samanlaista railakasta seikkailun tuntumaa kuin vanhoissa klassikoissa. Toimintakohtaukset ovat kuitenkin sen verran mainioita, että kyllä tämän pariin kertaan katsoo.
F. W. Murnau:
Suurherttuan raha-asiat (Die Finanzen des Großherzogs)
Murnaun ainoan komedian päähenkilö on pienellä saarellaan valtaa pitävä, taloudellisessa pinteessä kärvistelevä Don Ramon XXII, joka menettää saarensa velkojilleen, mikäli ei pysty maksamaan heille rahoja kolmen päivän kuluessa. Hyvistä lähtökohdista huolimatta lopputulos on mahalasku, sillä juoni on puolihuolimattomasti kyhättyä sekamelskaa.
John S. Robertson:
Tohtori Jekyllin salaisuus (Dr. Jekyll and Mr. Hyde)
John Barrymoren valkokangaskarisman unohtumattomasti vangitsevaa
Tohtori Jekyllin salaisuutta pidetään amerikkalaisen kauhuelokuvan kulmakivenä. Ei aiheetta, sillä vaikuttava se on edelleen. Barrymore lataa hahmonsa täyteen hurmosta, muodonmuutokset ovat erityisen onnistuneita ja mitä sairaammaksi Jekyll kokeiluidensa vuoksi tulee, sitä hurjemmaksi käy myös varjoissa hiiviskelevän Hyden maskeeraus. Hyden esittäminen bordelleissa viihtyvänä seksuaalisena olentona on poikkeuksellisen rohkeasti esitetty.
G. M. Bolvary:
The Wrecker
United Coast Lines -rautatieyhtiö on paniikissa, sillä joku sabotoi heidän matkustajajuniaan aiheuttaen tuhoisia onnettomuuksia. Tapauksien tutkinta annetaan menestyneelle krikettitähdelle, joka saakin ystäviensä kanssa roiston lopulta paljastettua. Tyylitietoinen rikoselokuva, joka on syyttä jäänyt tunnetumpien aikalaistuotantojen varjoon.
Dongshan Shi:
Yinhan shuan xing (engl. Two Stars in the Milky Way)
Menneisyyden kunniallinen lupaus kamppailee sydämen ääntä vastaan elokuvamaailmaan sijoittuvassa tuotannossa, jossa nuori neito kokee elämänsä romanssin tähtinäyttelijän kanssa. Miehen avioliitto asettaa esteen nuoren parin onnelle ja lopulta jokaisen on tehtävä kipeitä ratkaisuja tulevaisuutta ajatellen. Tuotantopuolessa ei ole valittamista, mutta amerikkalaisia melodraamoja selkeästi seuraavaan juoneen olisi kaivannut lisää omaperäisyyttä.
Alfred Hitchcock:
Vuokralainen (The Lodger: A Story of the London Fog)
Samaan aikaan kun salaperäinen Kostaja tappaa vaaleahiuksisia kaunottaria Lontoon kaduilla, saa pieni perhemajoitus vuokralaisekseen oudon vieraan, joka liikkuu mieluiten iltaisin eikä siedä vaaleiden kaunottarien kuvia huoneensa seinillä. Lasikattokohtauksesta muistettu
Vuokralainen varioi onnistuneesti 40 vuotta aikaisemmin riehuneen Viiltäjä-Jackin tapausta ja Hitchcock pitää syyllisen taitavasti piilossa loppuun asti.
Jafar Panahi:
Dayereh (engl. The Circle)
Koruton kuvaus naisen asemasta muslimivaltiossa on paikoin turhankin koruton ja alleviivaava. Ilmaisun yksinkertaisuus on ihailtavaa ja näyttelijät mainioita, mutta olisin kaivannut tähän edes pientä toivonkipinää paremmasta huomisesta.
Fred C. Newmeyer, Sam Taylor:
Turvallisuus viimeiseksi! (Safety Last!)
Harold Lloyd esittää pikkukaupungista metropoliin muuttanutta nuorukaista, joka kehuskelee rakastetulleen menestyksestään. Temppu toimii niin kauan kun mielitietty pysyy poissa, mutta ongelmia syntyy heti, kun tämä saa päähänsä tulla tapaamaan Haroldia. Pitkä kiipeilyjakso tornitalon seinällä on aina yhtä jännittävä ja hauska.
Fritz Lang:
Vaeltava pyhäinkuva (Das wandernde Bild)
Elämäänsä kyllästynyt nainen pakenee menneisyytensä haamuja vuorille, mutta joutuu kohtaamaan ne vielä kertaalleen ennen kuin tilit on tehty selviksi. Juoni on hengetön, sillä São Paulosta vuonna 1986 löydetystä kopiosta puuttui hieman alle kolmannes. Langin ensimmäinen ohjaustyö, jonka hän käsikirjoitti yhdessä tulevan vaimonsa Thea von Harboun kanssa.
Miklós Jancsó:
Kotiinpaluu (Így jöttem)
Nuori mies selviää sodasta ja sotavankeudesta pitkälti onnensa ja periksi antamattomuutensa ansiosta, mutta kokee omien maanmiestensä taholta kauheita, kun sota on päättynyt. Lakoninen tyyli sopii elokuvan aiheeseen erinomaisesti, mutta pitkä vankeusjakso nuoren miehen lammasfarmilla olisi kaivannut tiivistämistä. Ensimmäinen näkemäni Jancsón elokuva, mutta toivottavasti ei viimeinen.
Stanley Kubrick:
Kunnian polut (Paths of Glory)
Loistava sotaelokuva.
Sadao Yamanaka:
Tange Sazen yowa: Hyakuman ryô no tsubo (engl. Tange Sazen: The Million Ryo Pot)
Veijarimainen komedia vanhaa, mutta erittäin kallisarvoista ruukkua jahtaavista ihmisistä.
Jack Sholder:
Painajainen Elm Streetillä 2 – Freddyn kosto (A Nightmare on Elm Street 2: Freddy’s Revenge)
Edellisessä jaksossa jonnekin tuonpuoleiseen kadonnut unimurhaaja tekee paluun ja nappaa hallittavakseen Elm Streetille muuttaneen nuorukaisen. Yhden kerran tuttavuus, sillä vetelä yleisilme ei juuri jännitystä tarjoa.
Robert Wiene:
Orlacs Hände
Mestaripianisti menettää kätensä junaonnettomuudessa ja saa siirrännäisinä murhaajana teloitetun miehen kädet. Ei aikaakaan, kun hänen mielenterveytensä alkaa järkkyä ja hän uskoo, että kädet pakottavat hänet murhaamaan. Frankensteinin tarinaa, perisaksalaisia mielenjärkkymisen ja identiteetin menettämisen teemoja sekä ensimmäisen maailmansodan jälkeisen plastiikkakirurgian synnyttämiä moraalikysymyksiä pohtiva elokuva kantaa vaivattomasti meidän päiviimme asti.
Todd Phillips:
War Dogs
Kaksi nuorukaista alkaa myydä USA:n armeijalle aseita tositapahtumiin pohjautuvassa elokuvassa. Mikäli toinen heistä ei olisi ollut niin ahne ja itsekeskeinen, kaverusten elämä voisi olla tänä päivänä hyvin erilaista. Traileri lupasi komediaa, mutta sitä on loppujen lopuksi yllättävän vähän. Scorsesemaisuutta sen sijaan paikoin liiaksikin.
Alexandre Volkoff:
Edmond Kean (Kean ou Désordre et génie)
Suurella vaivalla ja kuluja säästämättä tuotettu näyttelijäelämäkerta Edmund Keanista (elokuvassa Edmond), aikansa arvostetuimmasta Shakespearen tulkitsijasta. Montaasijaksot ovat vaikuttavia ja Mozzhuhin suorastaan säkenöi nimiroolissa, mutta pitkä loppuhuipentuma koettelee katsojan kärsivällisyyttä.
Richard Oswald:
Unheimliche Geschichten (engl. Eerie Tales)
Kehyskertomuksiin ja viiteen eritasoiseen tarinaan jaettu kauhufantasia. Kolme ensimmäistä kertomusta ovat kukin erinomaisia ja täynnä erittäin omaperäistä, paikoin hyytävääkin tunnelmaa, kun taas kaksi viimeistä jäävät huomattavasti näitä heikommiksi. Veidt, Schünzel ja Berber näyttelevät pääosia kaikissa tarinoissa.
Yoshitaro Nomura:
Suna no utsuwa (engl. Castle of Sand)
Japanilainen rikoselokuva, jossa kaksi etsivää koettaa selvittää, kuka murhasi pikkukylän suositun ja kaikille ystävällisen konstaapelin. Ensimmäinen puolitoista tuntia menee kuin siivillä, mutta murhaajan taustojen selvittämiseen uhrattu tunti on turhan jahkailevaa ja perinpohjaista.
Sidney Franklin:
Hyvä maa (The Good Earth)
Yli kaksituntinen kertomus köyhästä kiinalaisesta maanviljelijästä, joka saavuttaa onnen ja ahkeruuden ansiosta suunnattomat rikkaudet, mutta menettää samalla yhteyden perheeseensä ja ystäviinsä. MGM:n studioille luotu viime vuosisadan alun Kiina on yhtä epäuskottava kuin yhtiön tekemän
Anna Kareninan (1935) Venäjäkin, mutta se ei liiemmin haittaa, sillä tuskin kukaan näiltä elokuvilta autenttisuutta odottaakaan.
Hyvä maa jäi Irving Thalbergin viimeiseksi työksi, sillä hän kuoli kesken kuvausten.
Stellan Rye:
Prahan ylioppilas (Der Student von Prag)
Kaksoisolentoteemaa ja identiteetin menettämisen pelkoa käsittelevä
Prahan ylioppilas on aavemainen kertomus peilikuvansa omituiselle velholle luovuttavasta opiskelijasta, Balduinista. Vastineeksi Balduin saa suuren summan rahaa, jonka avulla hän pääsee ihailemansa kreivittären seurapiireihin ja tämän suosioon. Elokuva on tekniikkaa tarkasteltuna tyypillinen aikakautensa tuote puoli- ja kokokuvineen, mutta Prahassa suoritettujen kuvausten ansiosta siihen on tarttunut ainutlaatuista kadonneen maailman tunnelmaa.
Paul Leni:
Kissa ja kanarialintu (The Cat and the Canary)
Kummitustaloelokuvien perusteoksia, kertomus yöstä, rikkauksista, perijöistä, myrskystä ja varjoissa piilevästä murhaajasta. Harva kauhuelokuva alkaa yhtä tunnelmaa nostattavasti kuin Lenin amerikkalainen esikoisteos: Gilbert Warrentin kamera liikkuu täysin vapautuneesti vanhan kartanon käytävillä, portaikossa ja kellarissa ja kerrontaa elävöitetään vielä erilaisin linssein, efektein ja animoiduin välitekstein. Ekspressionistiset varjoleikit ja kekseliäät kuvakulmat viimeistelevät näyttävän kokonaisuuden. Valitettavasti meno hyytyy kalkkiviivoilla, kun synkän kartanon ympärillä kuljeskelevan mielisairaalan asukin henkilöllisyys paljastetaan. En myöskään pidä elokuvan laimeasta huumorista, jolla suotta kevennetään muuten ensiluokkaista ja painostavaa tunnelmaa.
Jean Epstein:
Usherin talon häviö (La Chute de la maison Usher)
Poen kuuluisaan novelliin nojaava mykkäelokuva on Epsteinin suuruuden ajan hienoimpia teoksia, Murnaun
Nosferatun (1922) kaltainen kauhistelu, jonka jokaisessa kuvassa on jotain pahaenteistä ja uhkaavaa. Luis Buñuel toimi Epsteinin apulaisohjaajana. Vuoden 1928 Poe-filmatisoinneista kuuluisampi, mutta ei sovi myöskään väheksyä James Sibley Watsonin ja Melville Webberin kokeellista lyhytelokuvaa
The Fall of the House of Usher.
Benjamin Christensen:
Seven Footprints to Satan
Tunnetuksi tutkimusmatkailijaksi haluava rikas perijä ja hänen kaunis rakastettunsa päätyvät suureen kartanoon, jonka kellarissa on Saatanalle omistettu palvontapaikka, jossa kymmenet ihmiset odottavat hänen saapumistaan. Paikoin hyvin erikoisia sävyjä saava mysteeri on kaikessa outoudessaan David Lynchin elokuvien kaukainen sukulainen: kartanon käytävillä liikkuvissa hahmoissa ei tunnu olevan mitään järjellä selitettävää eikä kukaan ole sitä miltä mahdollisesti näyttää. Aika on luonnollisesti syönyt elokuvan jännitystehoja, mutta viihteenä tämä on mitä mainiointa ajanvietettä.
Paul Wegener, Carl Boese:
Golem: miten hän tuli maailmaan (Der Golem, wie er in die Welt kam)
Wegenerin kuuluisin teos valmistui alan osaavimpien tekijöiden kanssa ja lopputulos on saksalaista studiofantasiaa parhaimmillaan. Lotte H. Eisnerin mukaan ”Wegener käyttää Golemissa kaikkia Max Reinhardtilta oppimiaan valaisutekniikoita, mutta hienostuneesti ja täysin elokuvan ehdoilla”. Varjopuolena ovat sen sijaan elokuvantekijöiden antisemitistiset, edelleenkin vastalauseita synnyttävät viittaukset salatieteitä harjoittavista juutalaisista. Tästä huolimatta kyseessä on lajityyppinsä upea virstanpylväs, ”jolla on aina paikka saksalaisen elokuvan pantheonissa”. (Noah Isenberg).
Henrik Galeen:
Prahan ylioppilas (Der Student von Prag)
Suurella budjetilla ja nimekkäällä tekijäryhmällä toteutettu
Prahan ylioppilas on vuoden 1913 versiota näyttävämpi, mutta vähemmän tunnelmallinen ja omaperäinen. Tällä kertaa kyseessä on enemmänkin nainen kuin raha: vasta kun Balduin rakastuu kauniiseen kreivittäreen, hän antautuu Scapinellin pyyntöihin ja luovuttaa tälle peilikuvansa. Kaikki huipentuu mahtavasti toteutettuun myrskyjaksoon: siinä Balduinin peilikuva ahdistaa isäntänsä tämän entiseen asuntoon, jossa käydään lopullinen välienselvittely.
Chuck Russell:
Painajainen Elm Streetillä 3 – Unien soturit (A Nightmare on Elm Street 3: Dream Warriors)
Freddy Krueger vainoaa psykiatrisessa sairaalassa olevia nuoria mitä kekseliäimmillä keinoilla. Paikalle saapuva unitutkija, Freddyn kynsistä ensimmäisessä osassa selviytynyt Nancy kohtaa vanhan vihollisensa uudelleen, mutta onko hänestäkään mielipuolen murhaajan pysäyttäjäksi? Väsynyt, edellisosista tuttuja kömpelyyksiä toistava elokuva. Mukana menossa Patricia Arquette ja Laurence Fishburne.
