Ville Suhonen, Kim Saarniluoto: Metsän tarina (2012)
Kaunis ja kiinnostava, sopivan mittainen elokuva suomalaisesta metsästä, sen eläimistä ja metsään liittyvistä uskomuksista.
Erkki Karu: Muurmanin pakolaiset (1927)
Joukko saksalaisia sotavankeja pakenee venäläiseltä vankileiriltä ensimmäisessä maailmansodassa ja pyrkii Lapin kautta Ruotsiin turvaan. Melko väsynyttä ja hengetöntä menoa, kaukana Karun parhaista elokuvista.
Aku Louhimies: Vuosaari (2012)
Episodielokuva vuosaarelaisista surkimuksista. Ainoastaan koulukiusatun pojan tarina kosketti jollain tasolla, Mikko Koukin esittämä laihduttaja oli surkuhupaisa ilmestys – hahmon repliikit olivat myös elokuvan typerimmät.
Timo Vuorensola: Iron Sky (2012)
Yllättävän hauska kertomus kuussa asustavasta natsipopulaatiosta, joka päättää palata maahan valloittaakseen sen. Suomalaiseksi tuotannoksi poikkeuksellisen komean näköinen. Tämän voisi katsoa joskus uudelleen.
Dome Karukoski: Napapiirin sankarit (2010)
Odysseuksen harharetket Lapissa: kolme kaverusta lähtee ostamaan yhdelle digiboksia, muuten tämän puoliso lähtee uuteen osoitteeseen. Puoleenväliin asti hyvä, mutta sitten pakka alkaa levitä, kun kaikista kohtauksista pitää rakentaa hauskoja. Jasper Pääkkösen monologi parisuhteesta on oikein hauska.
Nikolai Larin: Kauppias Bashkirovin tytär (Dotsh kuptsa Bashkirova, 1913)
Venäläisen mykkäelokuvan pääosassa on rikkaan miehen tytär, jonka isä ei hyväksy sulhasehdokasta, vaan valitsee omasta mielestään paremman. Tyttären rakastettu kuolee tapaturmaisesti ja perheen renki auttaa pääsemään ruumiista eroon – hinta vain on paljon korkeampi, kuin tytär kuvittelee. Elokuva ei ole enää täydellisessä muodossaan, mutta on siitä huolimatta vahva osoitus venäläisen mykkäelokuvan korkeasta tasosta.
Dziga Vertov: Maailman kuudennes (Shestaja tshast mira, 1926)
Kaunis mykkädokumentti 1920-luvun Neuvostoliitosta.
Steven Spielberg: Sotahevonen (War Horse, 2011)
Vaikuttava ja koskettava kertomus englantilaisesta hevosesta ensimmäisen maailmansodan melskeissä. Spielbergin kumarrus vanhoja studiotuotantoja kohtaan on samalla miehen paras elokuva sitten Schindlerin listan. Sopii muillekin kuin heppatytöille.
Konrad Tallroth: Amor Omnia – rakkauden kaikkivalta (1922)
Epäsuomalainen kartanodraama toimii hienosti. Viimeinen silaus jää uupumaan, mutta kyllä tämä keskivertojen suomalaismykkisten yläpuolelle nousee.
Francis Ford Coppola: Keskustelu (The Conversation, 1974)
Gene Hackman esittää salakuuntelun erikoismiestä, jonka nauhalle tarttuu keskustelu aiotusta murhasta. Vyyhti lähtee purkautumaan hitaasti ja mielenkiintoisesti, mutta kenelle lankeaa lopulta lasku maksettavaksi? Tyylikäs trilleri, joka osoittaa, kuinka kivaa leikinlasku onkaan, kunnes se osuu omalle kohdalle.
Fred Niblo: Verta ja hiekkaa (Blood and Sand, 1922)
Rudolph Valentino on härkätaistelija Vicente Blasco Ibanezin samannimiseen romaaniin perustuvassa mykkäelokuvassa. Keskivertoa parempi elokuva, mutta olisi voinut olla vieläkin enemmän. Valentinoa parhaimmillaan.
Aleksi Mäkelä: Rööperi (2009)
Kertomus kolmesta rötöksiä tekevästä kaveruksesta, joita kohtalo riepottelee oikein olan takaa. Samuli Edelmann, Kari Hietalahti ja Peter Frantzen tekevät vallan mainiot roolityöt. Yhden katselukerran viihdyttävä elokuva.
Sean S. Cunningham: Perjantai 13. (Friday the 13th, 1980)
Sarjamurhaaja listii nuorisoa kesäleirillä. Viihdyttävä, joskaan ei kovin omaperäinen. Murhatavat ovat varsin kekseliäitä.
Jack Conway: Rikoksen pyörteissä (While the City Sleeps, 1928)
Lon Chaneyn gangsterimelodraama, joka jää hyvästä yrityksestä huolimatta puolitiehen.
Alfred Hitchcock: Farmarin naimakauppa (Farmer’s Wife, 1928)
Näytelmään perustuvan elokuvan päähenkilö on uutta siippaa etsivä kartanonomistaja. Kuljettuaan lähialueita ristiin rastiin, hän huomaa, että onni on löydettävissä lähempää kuin mitä hän on ajatellutkaan. Turhan paljon välitekstejä, turhan vähän huumoria. Ilman Hitchcockin nimeä tätä tuskin edes muistettaisiin.
Quentin Tarantino: Django Unchained (2012)
Kokonaisvaltaisesti onnistunut western, jonka hienoutta heikentävät viimeinen puolituntinen sekä ällistyttävän hölmösti tehty KKK-jakso. Väkivaltaa riittämiin sitä kaipaaville, itselleni olisi riittänyt kyllä vähempikin. Tarantinomaista sanailua yllättävän vähän, mikä on vain hyvä asia. Leonardo DiCaprio tekee erinomaisen roolisuorituksen, eikä Jamie Foxx tai Christoph Waltzkaan huonoja ole. Samuel L. Jacksonia en meinannut edes tunnistaa, Don Johnsonin kylläkin.
Asghar Farhadi: Nader ja Simin: ero (Jodaeiye Nader az Simin, 2011)
Kertomus iranilaisesta, eron partaalla olevasta pariskunnasta, joka yhdistyy vielä kerran perheen isän joutuessa oikeuteen. Farhadin elokuva paljastaa hahmoistaan vähitellen enemmän ja enemmän ja lopulta ollaan tilanteessa, johon ei olisi uskonut lähtöasetelmista päätyvänsä. Loppuratkaisu on hieno, ehkä yllättäväkin.
Curtis Hanson: L. A. Confidential (1997)
Los Angelesiin sijoittuva tyylikäs rikoselokuva kertoo kaupungin poliisivoimissa rehottavasta korruptiosta.
Yasujiro Ozu: Myöhäinen kevät (Banshun, 1949)
Isä yrittää naittaa sovittuja avioliittoja vastustavaa tytärtään, joka ei myöskään halua jättää isäänsä yksin ilman hoivaa. Yksinkertainen ja kaunis elokuva, Ozun elokuvista pitävien on pakko nähdä tämä.
Maurice Elvey: Hindle Wakes (1927)
Brittiläisen mykkäelokuvan kehutuimpia teoksia, tarina nuoresta työläisnaisesta, joka viettää romanssin tehtaanjohtajan pojan kanssa, mutta ei halua alistua tämän isän vaatimuksiin avioliitosta ja yhteisestä tulevaisuudesta. Naturalistinen ja vähäeleinen, mutta kerronnaltaan turhan laahaava draama.
Thomas Bentley: David Copperfield (1913)
Ensimmäinen englantilainen kokoillan elokuva vuodelta 1913 on pahasti vanhentunut ja kömpelö, eikä pärjää millään saralla aikalaisilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti