Peili

Muistot. Mitä ne ovat ja mitä ne kertovat meistä, ajatuksistamme ja asenteistamme? Millaisia ne ovat ja kuinka ne syntyvät – ovatko ne todellisia vai toisten kertomusten pohjalta luotuja kuvitelmia? Miksi emme muista kaikkea, vaan ainoastaan valikoituja jaksoja sieltä täältä? Miksi aika tuntuu kultaavan etenkin lapsuusmuistomme? Miksi sirpaleista ei voi koota ehjää kokonaisuutta?

Neuvostoliittolaisen elokuvan suuri mestari ja monen tuntemani elokuvaharrastajan suosikkiohjaaja, vain 54-vuotiaana keuhkosyöpään kuollut Andrei Tarkovski ohjasi vuonna 1975 omaelämäkerrallisen Peilin (Zerkalo). Tarkovskin lyhyeksi jääneen uran keskimmäinen kokoillan tuotanto sai ilmestyessään hyvin ristiriitaisen vastaanoton, mutta tätä nykyä se tunnustetaan kiistattomasti yhdeksi elokuvataiteen suurista teoksista. Avoimesti pohdiskeleva ja kysymyksiä herättävä Peili onkin kertakaikkisen kiehtova elokuva.

Peili alkaa kohtauksella, jossa nuori mies pystyy hypnoosin avulla voittamaan änkytyksensä. Tästä siirrytään maaseudulle, aikaan ennen toista maailmansotaa. Näemme aidalla istuvan naisen ja häntä lähestyvän miehen. Mies keskustelee naisen kanssa hetken, kunnes jatkaa taas matkaansa. Siirtymä nykyaikaan ja elokuvan päähenkilön Aleksein puhelinkeskusteluun äitinsä kanssa. Muistoja tulvii Aleksein mieleen, osin kipeitä, osin kauniita. Läsnä ovat äiti, maa ja sen historia.

Andrei Tarkovski oli kuvien mestari, jonka jokainen otos oli äärimmäisen tarkkaan harkittu ja ehkäpä siksi Peili on niin hypnoottinen kokonaisuus. Sen jokainen kuva tuntuu elävän omaa elämää: unohtumattomat uutiskuvat mudassa rämpivistä sotilaista, paraateista, Maoa palvovista kiinalaisista ja öisistä pommituksista sodan aikana sekoittuvat surrealistisiin uninäkyihin ja realismia painottaviin jaksoihin erinomaisesti, tuntumatta missään vaiheessa itsetarkoitukselliselta hienostelulta. Vaikka kyseessä onkin hyvin omalaatuinen elokuva, jonka kohtaukset tuntuvat irrallisilta ja vaikeasti selitettäviltä, ei Peiliä pidä kuitenkaan kavahtaa. Sitä voi joko yrittää tulkita mieleisekseen tai heittäytyä vain upeiden kuvien päättymättömään virtaan.

Tarkovski oli riitautunut ennen kuvausten alkua vakituisen kameramiehensä Vadim Jusovin kanssa ja valinnut kuvaajakseen ensimmäistä kertaa Georgi Rerbergin. Rerbergin pitkät kamera-ajot, luonnonvalon ennakkoluuloton käyttö sekä väri- ja mustavalkoisen filmin täydellinen hallinta osoittavat Tarkovskin tienneen tarkoin, mitä haluaa ja mitä Rerberg hänelle pystyy antamaan. Kuvien voimaa alleviivaa tarkoin harkittu äänen käyttö, jossa sekoittuvat autenttiset äänitehosteet ja klassinen musiikki. Kertojan käyttö otettiin mukaan vasta elokuvan loppuvaiheessa ja se antaa Peilille entistä henkilökohtaisemman vireen.

Andrei Tarkovskin Peili on yksi elokuvahistorian suurista teoksista sanan täydessä merkityksessä. Se ei välttämättä olisi sitä perinteisellä tavalla toteutettuna, mutta sirpaleisena ja surrealistisena se toimii täysillä. Elokuva lienee vaikuttanut myös David Lynchin ja Terrence Malickin teoksiin ja niiden kuvamaailmaan. Kannattaa katsoa avoimin mielin, vaikka kokeellinen elokuva muuten tuntuisikin vieraalta.

”Sielu lentää kohti taivasta, yhdessä lintujen kanssa ja kuulee elävän vankilansa lävitse metsien ja niittyjen, merien ja järvien äänet. Ilman kehoa sielu on alaston, vailla ajatuksia, inspiraatioita, sanoja. Kysymys vailla vastausta: kuka voi palata tanssilattialta, jolta kukaan ei ole palannut?” 

ZERKALO, 1975 Neuvostoliitto
Tuotanto: Mosfilm Tuottaja: Erik Vajsberg Ohjaus: Andrei Tarkovski Käsikirjoitus: Aleksandr Misarin, Andrei Tarkovski Kuvaus: Georgi Rerberg Lavastus: Nikolai Dviguvski, A. Merkulov Leikkaus: Ljudmila Feiginova Musiikki: Eduard Artemjev (J. S. Bachin, Henry Purcellin ja G. B. Pergolesin sävellyksiä) Puvustus: N. Fomina Tehosteet: Juri Potapov Kertoja: Innokenti Smoktunovski (Andrei Tarkovski lausuu itse omat runonsa)
Näyttelijät: Margarita Terehova (äiti/Natalia), Ignat Daniltsev (Aleksei, kertoja lapsena/Ignat, kertojan poika), Oleg Jankovski (kertojan isä), Filip Jankovski (Aleksei 5-vuotiaana), Alla Demidova (Lisa), Anatoli Solonitsyn (oikeuslääkäri), Nikolai Grinko (kirjapainon johtaja)