Tupaten täydessä Bio Rexissä, josta lähes sata katsojaa jäi vielä ilman lippua. Uusi, Vivien Leighin satavuotissyntymäpäivän kunniaksi tehty restaurointi ei ollut aivan niin tajunnan räjäyttävä kuin odotin, mutta elokuva itsessään oli taas kerran täyttä rautaa. Moni katsojista tuntui ottavan tämän enemmän komediana kuin draamana, sen verran paljon yleisössä naurettiin. Erikoista.
Ivan Kavaleridze: Perekop
Ukrainalaista avant-gardea, tällä kertaa aiheena sisällissota. Elokuvan lopussa eräs iäkäs mies lähettää poikansa matkaan: tule takaisin Euroopan kanssa. Kuulostaako tutulta?
Virpi Suutari: Eedenistä pohjoiseen
Ensikosketukseni Forssan uusittuun Elävienkuvien teatteriin tapahtui tämän puolidokumentaarin kautta. Kertomus kuudesta suomalaisesta pariskunnasta, joiden elämän yhteinen keskipiste on – enemmän tai vähemmän – puutarhanhoito. Alku oli todella hauska ja muutamat sarkastisesti heitetyt parisuhdekommentit jäivät hyvin mieleen, mutta loppua kohden meno alkoi jo väsyttää. Ihan mukava tuttavuus, mutta tuskin tulee katsottua toistamiseen.
Guy Hamilton: 007 ja kultainen ase (The Man with the Golden Gun)
Kun Roger Moore on Bondina, Christopher Lee pahiksena ja Britt Ekland Bond-tyttönä, on lupa odottaa paljon. Odotukset eivät täysin täyttyneet, vaikka keskivertoa parempi agenttiseikkailu onkin kyseessä. Lee esittää palkkatappaja Scaramangaa, joka lähettää Bondin työpaikalle hänen numerosarjallaan kaiverretun luodin. Tämähän ei käy laatuun, joten Bond lähtee ottamaan selvää kuuluisasta murhamiehestä. Thaimaassa kuvatun elokuvan keskipisteenä toiminut saari on kuulemma suosittu turistikohde.
Mark Neveldine & Brian Taylor: Crank
Jason Statham on kova kundi, joka yritetään tappaa ruiskuttamalla häneen tunnissa manan majoille vievää myrkkyä. Ainoa keino, jolla hän voi pelastaa nahkansa, on pitää veren adrenaliinitaso niin korkealla, ettei myrkky pääse vaikuttamaan. Siispä tapellaan, kaahaillaan, naidaan, ammutaan ja taas tapellaan – välillä vitsaillaan siihen malliin, ettei tiedä oikein itkeäkö vai nauraa. Turboahdettu, ADHD-tyylillä leikattu, videopelimäinen toimintaelokuva on silkkaa rienausta kaikin puolin.
Lewis Gilbert: 007 rakastettuni (The Spy Who Loved Me)
Bond saa tehtäväkseen tutkia, minne on kadonnut joukko ydinsukellusveneitä. Jäljet johtavat rikkaan meritutkijan luo, jonka tarkoituksena on tuhota maapallon populaatio ja luoda uusi, vedenalainen sivilisaatio. Kokonaisuus tuntuu sarjalta kohtauksia, jotka liittyvät toisiinsa kohtalaisesti tai eivät ollenkaan. Vedenalainen auto on mainio, Rautahammas ei niinkään.
Alfred Hitchcock: Epäilyksen varjo (Shadow of a Doubt)
Charlie-eno on mitä mukavin mies ja piakkoin hän on tulossa sisarensa perheen luo kyläilemään. Kaikki ovat onnellisia, mutta he eivät tiedä, että Charlie on etsintäkuulutettu kolmen lesken murhasta. Kun tilanne selviää perheen vanhemmalle tyttärelle, ei Charlie-eno olekaan enää niin mukava. Mestariteos viimeistä pariakymmentä minuuttia lukuun ottamatta. Joseph Cotten on loistava enon roolissa.
Clarence Brown: Kullan mahti (The Trail of ’98)
Sekalainen joukko onnenonkijoita matkaa Klondikeen kultaryntäyksen vuonna 1897. Matkalla ystävystytään, ihastutaan, rakastutaan, petytään, petetään, kuollaan ja murhataan. Kullan himo saa otteen viattomimmastakin ja on lopulta ainoa tavoittelemisen arvoinen asia yhteisössä, jossa ihmisen henki on pienen keltaisen hipun arvoinen. Tarina on tavanomainen, mutta spektaakkelijaksot kullankaivajien matkasta rikkauksien luo ovat kertakaikkisen loisteliaasti tehtyjä. M-G-M:n suurelokuva valmistui mykän kauden lopulla, jolloin yleisön kiinnostus alkoi olla jo toisaalla.
Julien Duvivier: Poir de carotte
Hieno ja vaikuttava kertomus Lepicin perheen nuorimmaisesta, ”Porkkanapäästä”, jonka äiti halveksuu häntä ja isä ei vain välitä. Lapsen ongelmia, rakkauden puuttumisen tuskaa ja elämänhalun katoamista käsittelevä elokuva on yksi mykän kauden suurista tuntemattomista mestariteoksista. Loppu on tunnerikas, mutta ei kuitenkaan lattea.
Viktor Turin: Teräksinen tie (Turksib)
Komea dokumentti Turkestanin radan rakentamisesta. Mieleenpainuvimmassa kohtauksessa paimentolaiset ratsastavat arolle saapuvan veturin kanssa kilpaa. Kuvien virta on valtava ja vauhti paikka paikoin lähes huimaava, mutta lopputulos on silti hienostunut, humoristinen ja harmoninen.
Mack Sennett: Suuri romanssi (Tillie’s Punctured Romance)
Ensimmäinen amerikkalainen kokoillan komedia valmistui suositun teatterinäytelmän pohjalta. Pääosaan kiinnitettiin teatteritähti Marie Dressler, jota tukivat Keystonen tunnetuimmat koomikot Charles Chaplin ja Mabel Normand. Lopputulos on slapstick-rymistely, jossa on monin paikoin enemmän vauhtia kuin järkeä.
Lewis Gilbert: Kuuraketti (Moonraker)
Kuka varasti amerikkalaisen Drax Companyn valmistaman kuuraketin ja syöksi samalla jumbojetin tuhoon? Bond lähtee selvittämään asiaa ja johtolangat vievät hänet yhtiön omistajan suuruudenhullujen suunnitelmien luo. Lukuisat elokuvaviittaukset piristävät kokonaisuutta, joka ei ole kuitenkaan millään muotoa omaperäinen tai kekseliäs – pelkkä loppukliimaksin muuttaminen merimaailmasta avaruuteen ei vain riitä.
Jalmari Lahdensuo: Pohjalaisia
Toinen ja kuuluisampi mykän kauden pohjalaiselokuva (ensimmäinen, Suursalon häät, ei ole enää esityskelpoinen) kertoo kieron vallesmannin (Thorild Bröderman) ja pienen pohjalaiskylän miesten välisistä eripuraisuuksista. Kun Hangan Antti (Einar Rinne) pistetään vankilaan varsin mitättömin perustein, täyttyy kylän väkevimmän miehen (Oiva Soini) mitta ja hän alkaa vaatia muutoksia vallesmannin toimintatapoihin. Komean näköinen, mutta juoneltaan hieman sekava elokuva on saanut osakseen loistavan dvd-julkaisun.
Benh Zeitlin: Beasts of the Southern Wild
Elokuva yhteisöstä, joka asuu jossain Louisianan rämealueilla. Kovasti kehuttu, mutta eipä herättänyt ainakaan minussa mitään tuntoja puoleen jos toiseenkaan. Kestoltaan tämä on vain puolitoista tuntia, mutta kyllä se tuntui huomattavasti pidemmältä.
William Desmond Taylor: Johanna Enlists
Mary Pickford esittää teini-ikäistä tyttöä, jonka vanhempien maatilan lähistölle leiriytyy koko joukko salskeita sotilaita. ”Oi herra, kun pyysin sinulta miestä, miksi lähetit minulle tuhat”, hän ihmettelee kilpakosijoiden piirittämänä. Muutama kekseliäs vitsi ei poista tosiasiaa, että Johanna Enlists on tylsä elokuva.
John Glen: Erittäin salainen (For Your Eyes Only)
Jamesilla alkaa olla kasvossa uurteita yhtä paljon kuin erään lounaissuomalaisen teollisuuskaupungin elokuvakriitikolla, mutta se ei miehen tahtia haittaa. Tällä kertaa maailma pitää pelastaa ATAC-tutkalaitetta himoitsevilta rikollisilta, jotka käyttäisivät sitä ydinaseiden laukaisemiseen. Mukana on tietysti myös aina arveluttavan Neuvostoliiton kätyrit. Ei mikään mieleen jäävä Bond, mutta ei myöskään sarjan heikoin teos.
Clint Eastwood: Lainsuojaton (The Outlaw Josey Wales)
Muistin, että tämä olisi ollut komediallisempi, mutta onneksi muistin väärin. Clint esittää perheensä menettänyttä maamiestä, joka lähtee kostoretkelle, mutta päätyykin pian itse takaa-ajetuksi. Tarina on kuin 1980-luvulla ilmestyneistä Joe Montana -lehdistä, mutta toimii silti erinomaisesti Clintin pitäessä tason korkeana koko ajan.
Lewis Milestone: The Racket
Poliisit ja gangsterit iskevät yhteen tyylikkäässä ja toimivassa noir-henkisessä mykkäelokuvassa, jonka päätähtinä esiintyvät Thomas Meighan, Louis Wolheim, Marie Prevost ja George E. Stone.
Paul Fejos: The Last Performance
Conrad Veidt esittää taikuria, joka menettää mielitiettynsä toiselle miehelle. Hän päättää kostaa ja keksiikin mitä pirullisimman tavan raivata kilpailijansa pois näyttämöltä. Erikoinen tarina toimii hyvin ja Veidt on loistava valinta pääosaan. Taikurin shown loppuhuipentuma on mieleenpainuva.
Frank Tuttle: Rakasta heitä ja jätä heidät (Love ’Em and Leave ’Em)
Evelyn Brent ja Louise Brooks esittävät sisaruksia, jotka kilpailevat samasta miehestä. Tämän pitäisi olla komedia, mutta ei tässä oikeasti mitään koomista ole. Eikä juuri muutakaan hyvää.
George Stevens: Etäisten laaksojen mies (Shane)
Kuusi Oscar-ehdokkuutta aikoinaan kerännyt länkkäriklassikko kertoo karjaparonin ja pienviljelijöiden välisestä konfliktista. Molemmilla on riveissään pyssymies, mutta kumpi osoittautuu nopeammaksi vetäjäksi kun tosipaikka tulee? Muistikuvia parempi elokuva.
Gregory La Cava: Feel My Pulse
Tyhjänpäiväinen komedia kauniista miljoonaperijättärestä, joka matkaa parantolaan hoitoon. Paikka on kaikkea muuta kuin parantava, sillä siellä pitää majaansa salakuljettajien joukko. Tämänkin piti olla komedia, mutta kovin vähiin hauskat hetket jäivät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti