Mies joka kutistui

Amerikkalaisen tieteiselokuvan suuri vuosikymmen ajoittuu 1950-luvulle, teknologiakehityksen, ydinkokeiden ja avaruusmatkailun varhaisiin vuosiin. Näistä kolmesta perusasiasta saatiin aineksia kymmeniin elokuviin, joissa toistuivat samat teemat: ulkoavaruuden muukalaiset saapuivat maahan tehdäkseen selvää sen asukeista, mielipuoliset tai kokeilunhaluiset tiedemiehet loivat laboratorioissaan mitä eriskummallisimpia outouksia ja ydinkokeiden seurauksina syntyi koko joukko tuhoa ympärilleen kylväviä mutaatioita. Hienoja elokuvia löytyy joka osa-alueelta, yhtenä parhaimmista Jack Arnoldin ohjaama Mies joka kutistui (The Incredible Shrinking Man, 1957).

Jack Arnold on mielenkiintoinen nimi elokuvan historiassa. Vaikka hän ohjasi neljän vuosikymmenen aikana liki seitsemänkymmentä elokuvaa ja tv-sarjajaksoa, muistetaan hänet käytännössä ainoastaan viidestä Universalille tekemästään 1950-luvun tuotoksesta. Vieraat ulkoavaruudesta (It Came from Outer Space, 1953), Mustan laguunin hirviö (Creature from the Black Lagoon, 1954), Hirviön kosto (Revenge of the Creature, 1955) sekä Tarantula (Tarantula!, 1955) ovat saaneet toimia nyt esittelemäni elokuvan lisäksi todisteena miehen taidoista. Hyvin Arnoldin elokuvat ovat katsojiin uponneetkin, sillä mies on monin paikoin nostettu Tod Browningin, James Whalen ja Terence Fisherin rinnalle yhtenä "vanhan koulukunnan" kauhuelokuvamaestroista.
     
Elokuvan tapahtumat alkavat Tyyneltämereltä. Scott Carey on yhdessä vaimonsa Louisen kanssa purjehtimassa, kun yhtäkkiä taivaanrannasta kohoaa paksu pilvilautta. Vene kulkee pilven lävitse, joka katoaa horisonttiin yhtä nopeasti kuin mitä ilmestyikin. Tapahtuma hämmentää heitä, mutta pyyhkiytyy pian mielistä. Puoli vuotta kuluu. Eräänä päivänä töihin lähtiessään Scott tekee oudon havainnon: hän on alkanut kutistua. Lähipiiri, vaimo mukaan luettuna, pitää tapahtunutta ohimenevänä ilmiönä, mutta kun miehen muodonmuutos vain jatkuu kiihtyvällä tahdilla, joutuvat tiedemiehetkin ymmälleen.

Mies joka kutistui on piristävä poikkeus 1950-luvun tieteiselokuvien joukossa jo pelkästään lähtökohtiensakin puolesta, sillä Richard Mathesonin omaan novelliin perustuva käsikirjoitus kääntää muista elokuvista tutut lainalaisuudet päälaelleen. Siinä missä ydinkokeiden kanssa tekemisiin joutuneista henkilöistä kasvaa yleensä tarinoiden edetessä kymmenien metrien korkuisia tuhoajia, tulee kutistuvasta miehestä olemassaolonsa puolesta kamppaileva olento, joka yrittää kaikin keinoin selviytyä jokapäiväisen elämän haasteista ja oppia hyväksymään kohtalonsa. Se ei ole helppoa, mutta vähitellen mies sopeutuu tilanteeseen. Nimestään huolimatta elokuva onkin hivenen ironisesti kasvukertomus, jossa tarinan päähenkilö oppii vähitellen ymmärtämään asemansa koko maailmankaikkeudessa. Koskettava loppukohtaus jää pitkäksi aikaa katsojan mieleen.

Elokuvan toteutus on teknologiafriikeille ja tietokonetehosteiden nimeen vannoville nykykatsojille auttamattoman vanhanaikaista, mutta avarakatseisesti vanhoihin elokuviin suhtautuville se tarjoaa runsaasti ihailtavaa myös tällä saralla. Trikkikuvat, päällekkäisotokset ja eri mittakaavoihin rakennetut lavasteet luovat toimivan illuusion, jollaista ei välttämättä nykytekniikalla onnistuttaisi saavuttamaan. Tehosteissa ei ole rahtuakaan itsetarkoituksellisuutta saati näyttämisen halua, kuten valitettavan useissa nykyelokuvissa tuntuu olevan. Ne eivät myöskään jätä itse tarinaa tai sen ihmiskohtaloa taka-alalle, vaan toimivat täysin elokuvan ehdoilla.
     
Näyttelijät eivät ole suuria nimiä, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö he suoriutuisi rooleistaan kiitettävästi. Varsinkin pääosassa esiintyvä Grant Williams on suorastaan ilmiömäinen. Hän onnistuu esittämään uskottavasti kaikkia mahdollisia tunnetiloja ilman ylisuorittamista, eikä näin ollen b-elokuville ominaisia tahattoman koomisia hetkiä synny missään vaiheessa. Randy Stuart hänen vaimonaan jää luonnollisesti hieman taka-alalle, mutta kantaa roolinsa kunnialla hänkin. Muu näyttelijäkaarti on mukana ainoastaan täydentämässä tapahtumia.

Mies joka kutistui jäi Arnoldin uran viimeiseksi menestykseksi. Vaikka hän osoittikin olevansa suvereeni tieteiselokuvaohjaaja, ei hän itse tuntenut vetoa lajityyppiä kohtaan. Vähitellen ohjaajan taso hiipui ja pian hän huomasi olevansa televisiosarjoja työstävä rutiiniohjaaja. Arnold kuoli 75-vuotiaana vuonna 1992.

THE INCREDIBLE SHRINKING MAN, 1957 Yhdysvallat
Tuotanto: Universal International Pictures. Tuottaja: Albert Zugsmith. Ohjaus: Jack Arnold. Käsikirjoitus: Richard Matheson (omasta romaanistaan). Kuvaus: Ellis W. Carter (Erikoiskuvaus: Clifford Stine). Lavastus: Alexander Golitzen, Robert Clatworthy. Leikkaus: Al Joseph. Maskeeraus: Bud Westmore, Joan St. Oegger. Optiset tehosteet: Roswell A. Hoffman, Everett H. Broussard. Äänitys: Leslie I. Carey, Robert Pritchard.
Näyttelijät: Grant Williams (Scott Carey), Randy Stuart (Louise Carey), April Kent (Clarice), Paul Langton (Charlie Carey), Raymond Bailey (tohtori Thomas Silver), William Schallert (tohtori Arthur Bramson).

Katsotut elokuvat: maaliskuu 2016

Terence Davies: Syvänsininen meri (The Deep Blue Sea)
Romanttinen, toisen maailmansodan jälkeiseen Englantiin sijoittuva brittidraama, jossa kylmettyneessä avioliitossa elävä vaimo lähtee nuoren lentäjän matkaan. Hillitty ja huolitellusti tehty, mutta tarina olisi vaatinut hitusen enemmän tunteiden paloa.

Marshall Neilan: Kaikki hauska kielletty (Rebecca of Sunnybrook Farm)
Mary Pickfordin ihastuttava mykkäelokuva viime vuosisadan alun Amerikasta korostaa ystävällisyyden ja anteeksiantavaisuuden teemoja. Pickfordin parhaimmistoa.

Mauritz Stiller: Juha (Johan)
Stillerin upea mykkäfilmi Juhani Ahon romaanista on ”valon oodi, jonka kompositio perustuu auringon ja veden loistoon.” (Antti Alanen).

Robert Bresson: Naisen kosto (Les dames du Bois les Bologne)
Bressonilaisen vähäeleinen – joskaan ei aivan hänen askeettisinta tyyliään – kertomus miehestä, joka rakastuu entiseen prostituoituun tietämättä tämän ammattia.

Dearden & Cavalcanti & Crichton & Hamer: Dead of Night
Hieno, episodimalliin puettu kauhuelokuva suoraan Englannista, jossa majataloon saapuva mies tuntee paikallaolijat yllättävän tutuiksi. Kun heidän tarinoitaan aletaan käydä läpi, moni asia sekoittuu erikoisella tavalla.

Franz Osten: Prapancha Pash (engl. Throw of Dice)
Kaksi kilpailevaa kuningasta rakastaa samaa naista intialaisessa draamassa, joka tarjoaa aivan liian paljon stereotypioita ja ennalta-arvattavia juonenkäänteitä, jotta siitä voisi nauttia täysin siemauksin.

Tod Browning: West of Zanzibar
Lon Chaney on entinen taikuri Phroso, jonka ystävä on pettänyt hänet vuosia sitten. Phroso on valmistellut hirveää kostoaan vuosien ajan, mutta kun sen aika lopulta koittaa, hän saa tietää jotain todella dramaattista. Browningin hienoin mykkäelokuva on tunnelmallinen jännityselokuva, jossa Chaney tekee suorastaan pirullisen roolisuorituksen.

Yu Sun: Dalu (engl. The Big Road)
Kiinalainen mykkäelokuva, jossa kuusi nuorukaista matkustaa pohjoisen tietyömaille. Neuvostoliittolaisten elokuvien hengessä tehty kuvaus nuoruudesta, onnen ja yhteenkuuluvuuden hetkistä, jossa sukupolvien välisen kuilun kuvaaminen on onnistunut oivallisesti. Suurtuotanto, johon kiinnitettiin monia aikansa suurimpia tähtiä.

Louis Delluc: Nainen ei-mistään (La femme de nulle part)
Mies, nainen, pieni lapsi ja suuri kartano. Näennäisesti kaikki on hyvin, mutta ei kuitenkaan ole: aviomies aavistaa, että hänen vaimonsa suunnittelee perheensä hylkäämistä ja heittäytymistä nuoren miehen käsivarsille. Ranskalaisen mykkäelokuvan tuntemattomia helmiä ja erityisen ajankohtainen nykypäivän kertakäyttösuhteiden aikakaudella.

Louis Delluc: L’inondation (engl. The Flood)
Ikääntynyt isä raivaa tyttärensä onnen tiellä olevan esteen Reinin laakson pikkukaupunkiin sijoittuvassa draamassa, joka jäi ohjaajansa viimeiseksi elokuvaksi. Luonto on aktiivinen ja kekseliäästi käytetty osa tapahtumia, symboloihan kaupunkia ympäröivä tulva myös päähenkilönsä mielentilaa. Delluc tavoittaa rapistuneen kaupungin tunnelman hienosti ja kuvaukseltaan elokuva on huippuluokkaa, mutta tarina ei oikein tahdo riittää koko elokuvan mittaan.

Aarne Tarkas: Villi pohjola
Hupaisa, pohjoiseen sijoittuva parodia, jossa Tapio Rautavaaran esittämä Tundra-Tauno puhdistaa nimensä murhasyytteistä ja kaappaa kainaloonsa vielä häntä syyttävän kaunottarenkin.

Léonce Perret: L’enfant de Paris (engl. The Child of Paris)
Ranskalaisen elokuvan varhaisiin mestareihin lukeutuneen Léonce Perret’n suurteos on yhdistelmä David Copperfieldiä ja Oliver Twistiä. Isänsä ja setänsä sodassa menettänyt tyttö sijoitetaan koulukotiin, josta hän kuitenkin karkaa ja päätyy rikollisten kynsiin. Hänen ainoa ystävänsä on rikollisjoukkoon kuuluva nuorukainen, joka lupaa saattaa tytön takaisin kotiinsa. Tarina kulkee kevyesti eteenpäin ja vaikka se sisältääkin muutamia uskomattomia juonenkäänteitä ja yllätyksiä, on se silti toimiva. Ilmestymisvuotensa 1913 hienoimpia teoksia Victor Sjöströmin Ingeborg Holmin rinnalla.