Antoine Fuqua: The Magnificent Seven
Energinen, muttei sisällöltään yhtään alkuperäistä Sturgesin versiota rikkaampi länkkäri, jossa seitsemän erilaista ja eri syystä mukaan lähtevää pyssymiestä puolustaa pikkukaupunkia roistojoukon toimia vastaan. Itse asiassa pyssymiehiä on tässä versiossa vain kuusi, koska mukaan on täytynyt ottaa myös intiaani. Loppuräiskintä on aivan liian pitkä ja onpa koko tapahtumaketjuun saatu ujutettua mukaan henkilökohtaisuuksiakin. Ei mikään kaksinen tekele, yhden katselukerran viihdyke.
Jakov Protazanov: Valkoinen kotka (Belyi orjol)
Boris Barnet: Talo Trubnaja-kadun varrella (Dom na Trubnoi)
George W. Hill: Kasakat (The Cossacks)
Ingmar Bergman: Mansikkapaikka (Smultronstället)
Victor Sjöström loistaa vanhana professorina, joka käy kunniatohtoripromootioon suuntaavan matkansa aikana läpi elämäänsä ja ihmissuhteitaan. Bergmanin ohjaus on moitteetonta ja takaumien käyttö mestarillista. Yksi kaikkien aikojen elokuvasuosikeistani.
D. W. Griffith: The Avenging Conscience
Grigori Kozintsev & Leonid Trauberg: Yksin (Odna)
Ajan henkeen tarttuva, ensimmäisen viisivuotissuunnitelman ihanteita toistava Yksin kertoo nuoresta, vastavalmistuneesta leningradilaisopettajattaresta, joka lähetetään töihin kaukaisen Altain pieneen vuoristokylään. Hän lähtee matkaan vastahakoisesti, mutta oppii vähitellen arvostamaan alkeellisesti eläviä kyläläisiä ja heidän tapojaan ollen lopulta valmis nousemaan koko kylän elinolot vaaraan asettavia mahtimiehiä vastaan
Raoul Walsh: Yksinäinen ratsastaja (Pursued)
Robert Mitchum kannattelee karismallaan kaunista, mutta tarinaltaan vaatimatonta westerniä, jossa takaa-ajettu mies tekee tilit selviksi menneisyytensä haamujen kanssa.
Mihail Kalatozov: Svanetian suola (Sol svaneti)
Otto Preminger: Missä jalkakäytävä loppuu (Where the Sidewalk Ends)
Tyylikäs rikosjännäri kaikkea rikollisuutta halveksivasta poliisista, joka lyö erään roiston hengiltä, mutta joutuu peittelemään tekosiaan ja keksimään ratkaisun päästäkseen ulos tilanteesta. Tapahtumat ajautuvat lopulta siihen pisteeseen, jossa syytön mies on joutua sähkötuoliin.
Andrew Davis: Nico (Above the Law)
Steven Seagal pääsee huumekaupan jäljille, mistä aiheutuu ongelmia paitsi hänelle, myös hänen perheelleen. Vauhdikas toimintaelokuva, joskaan ei Seagalin parhaimmistoa.
Jakov Protazanov: Isä Sergius (Otets Sergi)
Protazanovin kuuluisin ja menestynein tsaarin vallan aikana ohjaama mykkäelokuva kertoo nuoresta upseerista, joka hylkää ihmissuhdeongelmiensa seurauksena sotilaselämän ja suuntaa luostariin. Sielläkään hänen sielunsa ei saavuta täydellistä rauhaa, vaan suureen kansansuosioon nouseva pappi joutuu kamppailemaan himojensa ja halujensa kanssa, jättää lopulta vapaaehtoisesti luostarin ja ryhtyy maankiertäjäksi. Isä Sergius vilahtaa Aki Kaurismäen omaperäisessä elokuvassa Calamari Union (1985), jossa viisitoista Frankia ja yksi Pekka lähtevät vaeltamaan Kalliosta Eiraan.
Anthony Asquith: Underground
John Flynn: Katujen laki (Out for Justice)
Aito Seagal-klassikko, jossa sankari tarvitsee vain auton ja haulikon puhdistaakseen kotikulmansa rikollisuudesta.
Paul Verhoeven: Starship Troopers
Hauska ja kekseliäs satiiri, jossa naureskellaan avoimesti amerikkalaisten mediamaailmalle ja sotahulluudelle.
Aki Kaurismäki: Varjoja paratiisissa
Työläistrilogian ensimmäinen osa, jossa roskakuski Nikander rakastuu kaupan kassana työskentelevään Ilonaan. Sympaattinen elokuva loistavin näyttelijäsuorituksin ryyditettynä.
Jack Arnold: Mustan laguunin hirviö (Creature from the Black Lagoon)
Komea tieteiskauhistelu, jossa tutkimusmatkailijat saapuvat aiemmin tuntemattomalle Amazon-joen osalle ja kohtaavat oudon kalaihmisen. Hirviö yrittää ajaa tutkijat pois reviiriltään, kun taas nämä ovat valmiit tekemään kaikkensa, jotta saavat pyydystettyä löydöksensä ja kuljetettua sen ihmisten ilmoille.
Jack Arnold: Mies joka kutistui (The Incredible Shrinking Man)
Tavallinen amerikkalaismies saa päälleen radioaktiivista säteilyä ja hyönteismyrkkyä ja alkaa kutistua. Lääkärit eivät löydä tilanteeseen pelastusta ja edessä on kamppailu elämästä ja kuolemasta, joka huipentuu yhteenottoon kellarissa majailevan hämähäkin kanssa. Arnoldin paras elokuva.
Tim Burton: Big Fish
Burtonin viimeinen suuri elokuva kertoo tekemisillään railakkaasti liioittelevan, kuolemaa tekevän Edward Bloomin tarinan. Edwardin poika ei ole voinut koskaan ymmärtää isänsä halua värittää kaikkea kokemaansa, mutta ennen pitkää hän tulee huomaamaan, että totuus voi olla jopa taruakin ihmeellisempää.
Paul Powell: Pollyanna
Sympaattinen, joskin monen mielestä myös liian sokerinen Mary Pickford -elokuva.
Mark Robson: Tuhoon tuomittu saari (Isle of the Dead)
Jevgeni Bauer: Hiljaiset todistajat (Nemyje svideteli)
Bauerin hurjien melodraamojen varjoissa ohjaama ihmissuhdedraama on kuvaus yläluokan ja sen palvelijoiden elämästä. Ihmissuhteiden verkko kietoutuu moneen suuntaan ja rakkaus on vain huvitusta, jolla väritetään muuten pitkäveteistä arkea ja elämää. ”Kaikkiaan tämä tilaa ja elämänmuotoa koskeva esitys, jossa palvelijat kulmastaan näkevät kaiken, ja ymmärtävät kaiken, ja vaikenevat, on Bauerin kaunopuheisimpia dramaturgisia pelkistyksiä.” (Peter von Bagh).
Colin Campbell: Little Orphant Annie
Little Orphant Annie on sympaattinen ja ihastuttava kertomus nuoresta orpotytöstä Anniesta, joka vastoinkäymisten jälkeen löytää ilon elämäänsä. Näyttelijät tekevät hyvää työtä ja Colleen Moore on nimiroolissa ensiluokkainen.
Jevgeni Bauer: Aikakauden lapset (Deti veka)
Hal Ashby: Saattokeikka (The Last Detail)
Kaksi laivaston merisotilasta lähtevät viemään kollegaansa vankilaan. Matkalla he tutustuvat toisiinsa paremmin ja päättävät ottaa vielä kerran ilon irti elämästä. Näyttelijäsuoritukset ovat hienoja ja etenkin Randy Quaidia tuomittuna sotamiehenä kelpaa ihailla.
King Vidor: The Sky Pilot
Hyvävauhtinen lännenelokuva, jossa nuori mies saapuu pieneen pohjoiseen rajaseutukaupunkiin levittämään uskon sanaa sen asukkaille. Vaikean alun ja vastoinkäymisten jälkeen hänen onnistuu ottaa paikkansa yhteisössä, valloittaa seudun kaunottaren sydän ja saada tämän katkeroituneen isän elämä taas elämisen arvoiseksi.
Christopher Nolan: Dunkirk
Komea ja erikoisella tavalla aikajanalla leikittelevä kertomus Dunkerquen rannan evakuoinnista kesällä 1940. Nolanin tapa pitää hahmot etäisinä ja tapahtumat mahdollisimman yksinkertaisina on kerännyt paljon kehuja, mutta mielestäni tässä on elokuvan kompastuskivi: yksikään elokuvan henkilöistä ei ole kiinnostava ja niinpä lopputulos on teknisesti loistelias, mutta sisällöltään sieluton.
René Clair: Le Fantôme du Moulin-Rouge (The Phantom of the Moulin-Rouge)
Georg af Klercker: Loistavat huulet eli Elämän ja kuoleman välillä (Mellan liv och död)
Rakkaus, mustasukkaisuus, viha, kosto ja sovitus seuraavat toisiaan melodraamassa, jossa työpariinsa rakastunut nuori nainen päättää raivata tämän uuden naisystävän pois tieltään. Hyvin kirjoitettu ja ohjattu elokuva on tekijänsä parhaita töitä ja pirullinen murhatapa kuin nimekkäimpien rikoskirjailijoiden kynästä.
Keoni Waxman: The Keeper
Steven Seagal -rymistely, jossa eläkkeelle pakotettu poliisi asettuu vanhan ystävänsä tyttären henkivartijaksi. Perusvarmaa, joskin helposti unohdettavaa toimintaa.
Lynn Reynolds: Purppurarinteiden ratsastajat (Riders of the Purple Sage)
Zane Greyn samannimiseen lännenromaaniin (ilm. 1912, suom. 1981) perustuva virtaviivainen ja lennokas western, jossa siskonsa ja tämän lapsen kaappausta tutkiva asesankari saapuu arizonalaiseen pikkukaupunkiin, laittaa sitä hallitsevan roistojoukon ojennukseen, ratkaisee siskonsa kohtalon ja löytää vielä rakkaankin rinnalleen. Hyvän tuulen teos, jossa Mixin elokuvien tärkeimmät elementit – toiminta ja huumori – ovat mallikkaasti tasapainossa.
Robert Zemeckis: Paluu tulevaisuuteen (Back to the Future)
Amerikkalaisteini Marty McFly matkustaa tiedemiesystävänsä tekemällä aikakoneella menneisyyteen ja saattaa vanhempansa yhteen tulevaisuutta muokkaavin seurauksin. Trilogian ensimmäinen osa on täynnä vauhtia ja hyvää huumoria.
Frank Capra: Syvyyden vangit (Submarine)
Yhdysvaltain laivaston sukellusveneonnettomuuksia peilaava kertomus kahdesta laivastossa palvelevasta miehestä, joiden ystävyys joutuu kovalle koetukselle, mutta jotka lopulta tosipaikan tullen seisovat toistensa tukena. Irvin Willat jätettiin tekijätiedoista pois, vaikka ohjasi elokuvasta leijonanosan ennen kuin tuottaja Harry Cohn kiinnitti tehtävään suosikkinsa Capran.
Robert Zemeckis: Paluu tulevaisuuteen II (Back to the Future part II)
Tällä kertaa matkataan sekä tulevaisuuteen että menneeseen. Yksinkertainen virhe tulevaisuudessa johtaa tapahtumaketjuun, joka sekoittaa maailman karmealla tavalla. Lopputulos on turhan sekava ja joka suuntaan kurkotteleva.
Georg af Klercker: Nobelpristagaren
Suomalaisen tanssijasuuruuden, Maggie Gripenbergin, ainoa elokuva.
Robert Zemeckis: Paluu tulevaisuuteen III (Back to the Future part III)
Trilogian viimeinen osa petraa roimasti edellisestä. Tällä kertaa Martyn tie vie villiin länteen, jonne edellisosan lopussa kuolleeksi luultu Doc on päätynyt. Elokuvaviittauksista plussaa, lopun lentävä juna olisi saanut jäädä tekemättä. Siitä huolimatta onnistunut päätös hauskalle elokuvasarjalle.
Grigori Kozintsev & Leonid Trauberg: Uusi Babylon (Novyi Vavylon)
Pariisissa kuvattu, tositapahtumiin pohjautuva Uusi Babylon on neuvostoliittolaisen mykkäelokuvan viimeisiä suuria saavutuksia. Kuvalliselta ilmaisultaan se on tekijöidensä aiempaa tuotantoa kokeellisempi ja vaatii katsojalta jatkuvaa tarkkaavaisuutta. Tekijät suosivat kameratehosteiden lisäksi vahvoja vastakkainasetteluja dynaamisine kuvakulmineen, joihin Šostakovitšin ensimmäinen elokuvasävellys sopii loistavasti.