Haudasta nousseet

Vaikka olinkin lapsena melko herkkä ja mielikuvitukseltani vilkas, luin mielelläni kummitustarinoita ja katsoin kauhuelokuvia. Erityisen mieluisia olivat MTV:n 1980-luvun puolivälissä kesäisin esittämät kauhuelokuvasarjat – en usko olevani kovinkaan väärässä väittäessäni, että tuolloin esitetyt elokuvat ovat vaikuttaneet peruuttamattomasti monen ikäiseni elokuvaharrastajan ja miksei nyttemmin myös ammattilaisenkin elämään. Kesäiset kauhuelokuvasarjat jäivät varsin nopeasti historiaan, mutta niiden muistoa ei pysty mikään pyyhkimään pois.

Heinäkuussa 1987 esitettyjen elokuvien joukkoon kuului John Gillingin vuonna 1966 ohjaama Haudasta nousseet (The Plague of the Zombies), joka merkitsi brittiläiselle Hammer-yhtiölle uutta aluevaltausta. Yhtiö oli luonut kauhuelokuvamaineensa rohkeilla sovituksilla niin Draculasta, Frankensteinista kuin muumiostakin ja jatkanut muutamaa vuotta myöhemmin ihmissusiaiheeseen ja tohtori Jekyllin tapaukseen. Tämän lisäksi se oli marssittanut valkokankaille erilaisia kummajaisia yksi toisensa perään, joten oli vain ajan kysymys, milloin Hammer lisäisi zombiet katalogiinsa. Gillingin teoksen myötä tämäkin aukko tuli paikattua tyylillä.

Haudasta nousseet ei eroa juonensa osalta lukuisista muista Hammerin tuotannoista. Pienessä cornwallilaisessa kylässä on sattunut useita outoja kuolemantapauksia, joiden selvittämiseksi kylän lääkäri Peter Tompson (Brook Williams) pyytää apua entiseltä opettajaltaan Sir James Forbesilta (André Morell). Tämä saapuu tyttärensä Sylvian (Diane Clare) kanssa paikalle vain seuratakseen voimattomana, kuinka nuoren lääkärin kaunis vaimo Alice (Jacqueline Pearce) kuolee heidän silmiensä edessä. Kun kaksikko alkaa toden teolla selvittää tapahtumia, he huomaavat kylän hautausmaalle haudattujen ruumiiden kadonneen salaperäisesti. Johtolangat viittaavat voodoohon, mutta kuka on kaiken takana?

Haudasta nousseet on alle puolentoista tunnin kestossaan hyvin kompakti paketti, toisin kuin valtaosa yhtiön myöhemmistä tuotannoista. Katsoja viritetään oikealle taajuudelle heti ensimmäisen voodoo-jakson myötä ja vauhtia kiristetään pian lisää, kun Sir Forbes ja hänen tyttärensä osuvat hautajaisiin vain nähdäkseen, kuinka kuollut nuorukainen retkahtaa ruumisarkusta hautajaisvieraiden järkytykseksi. Tapahtumia vyörytetään tasatahdilla loppuun asti ja yhdeksi elokuvan kohokohdaksi nousee unijakso, jossa Peter joutuu hautausmaalla zombieiden ahdistelemaksi. Myös zoomaus kuollutta Alicea sylissään pitävän zombien kasvoihin lukeutuu Hammerin elokuvien tunnetuimpien kuvien joukkoon. Näyttävästi maskeeratut zombiet ovat erityismaininnan arvoisia.

Yksi kohtaus nousee kaikkien yläpuolelle, eikä vähiten siksi, että se on harvoja uniin asti tulleita kauhuelokuvakohtauksia. Välittömästi Alicen hautajaisten jälkeen sekä Peter että Sir James palaavat hautausmaalle varmoina siitä, että joku on aikeissa viedä ruumiin mennessään. Rikolliset pääsevät pakoon, mutta Alice muuttuu ystävysten silmien edessä eläväksi kuolleeksi ja nousee haudastaan uhkaamaan kaksikon henkeä. Kohtaus ei ole millään muotoa järkyttävä, eikä sellaisenaan edes Peterin hautausmaaunen veroinen, mutta niin vain se palasi seuraavana yönä hivenen muunneltuna häiritsemään nuoren elokuvafanin unta.

Haudasta nousseet valmistui ilman yhtiön suurimpia tähtiä, Christopher Leetä ja Peter Cushingia. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä Morellilla on riittävästi karismaa arvostetun tohtorin rooliin, Williams on uskottava epävarmana maalaislääkärinä ja Clare hoitaa moitteettomasti kuuliaisen tyttären roolinsa. Pearcen esilläoloaika on vähäinen, mutta kohtalonsa sitäkin unohtumattomampi. Moittimista ei ole John Carsonin esittämässä kartanonomistajassakaan, joskin hänen hahmostaan on kirjoitettu turhan yksiulotteinen. Poliisia tällä kertaa esittävä Michael Ripper on oma varmaotteinen itsensä.

THE PLAGUE OF THE ZOMBIES, 1966 Iso-Britannia
Tuotanto: Hammer Film Productions. Tuottaja: Anthony Nelson Keys. Ohjaus: John Gilling. Käsikirjoitus: Peter Bryan. Kuvaus: Arthur Grant. Lavastus: Bernard Robinson. Leikkaus: Chris Barnes. Musiikki: James Bernard. Puvustus: Roy Ashton (hiukset: Frieda Steiger). Äänitys: Ken Rawkins.
Näyttelijät: André Morell (Sir James Forbes), Diane Clare (Sylvia Forbes), Brook Williams (Peter Tompson), Jacqueline Pearce (Alice Mary Tompson), John Carson (kartanonherra Clive Hamilton), Alex Davion (Denver), Michael Ripper (ylikonstaapeli Jack Swift).

Katsotut elokuvat: kesäkuu 2016

Anthony Asquith & A. V. Bramble: Shooting Stars
Englantilainen näkemys elokuvamaailmasta ei esittele studioiden kulisseja, vaan keskittyy traagisesti päättyvään kolmiodraamaan. Saksalaisen ja amerikkalaisen elokuvan tyylejä onnistuneesti sekoittava, nimeltään kaksimerkityksinen Shooting Stars on toimiva myös tarinansa osalta ja näyttelijät sopivat rooleihinsa erinomaisesti.

Robert Wise: Uhkavaatimus maalle (The Day the Earth Stood Still)
Maahan laskeutuvan avaruusaluksen matkustaja tulee kertomaan, että mikäli me häiritsemme heidän planeettansa rauhaa ja levittäydymme yhä pidemmälle avaruuteen, se tulee olemaan ihmiskunnan loppu. Vaikuttava, tasapainoinen ja kiihkoilemattomasti tehty elokuva.

John Gilling: Haudasta nousseet (The Plague of the Zombies)
Rikas ja ahne maanomistaja kerää ruumiita työskentelemään kaivokselle Hammer-yhtiön parhaimmistoon kuuluvassa kauhistelussa. Lapsuuden suosikkeja ja toimii moitteetta edelleen.

D. W. Griffith: Maan ja taivaan raivotessa (One Exciting Night)
Griffithin kummitustaloelokuva on historiallisesti arvokas, mutta muilta osin horjuva sillisalaatti, jossa on liikaa kaikkea. Täydellinen ohilaukaus.

John S. Robertson: Kirottujen laiva (Captain Salvation)
Lars Hanson on uskonnollisen kotikylänsä asukkaiden tekopyhyyteen ja ahdasmielisyyteen kyllästynyt nuorukainen, joka lähtee auttamansa prostituoidun mukana merille. Näyttävän näköinen ja toiminnallinen, mutta liiallinen uskonnollisuus varjostaa elokuvan ajatonta sanomaa suvaitsevaisuudesta ja inhimillisyydestä.

David Kirkland: Rakkauden erikoistuntija (The Love Expert)
Viehättävä komedia nuoresta naisesta, jonka täytyy järjestellä ihmissuhteita mieleisikseen ennen kuin saattaa astella ihastuksensa kanssa alttarille. Constance Talmadge sopii pääosaan kuin nakutettu.

Maurice Tourneur: A Girl’s Folly
Nuori maalaisnainen lähtee elokuvaryhmän matkaan tarkoituksenaan nousta tähtiin, mutta palaa alan varjopuolet koettuaan kotiin. Tourneurin kultakauden vahva, joskaan ei kuolematon edustaja.

Marcel L’Herbier: Raha (L’Argent)
Ranskalaisen mykkäelokuvan viimeisiä suuria teoksia, Emile Zolan romaanin pohjalta valmistunut Raha on syväluotaava kuvaus pörssistä ja rahamaailmasta yleensäkin sen hallitsijoineen ja epäonnistujineen. Iätön aihe kantaa vaivatta loppuun asti, roolijako on erittäin onnistunut ja myös teknisesti elokuva edustaa aikakautensa huippua. Lopputulos on kertakaikkisen loistelias.

Theodor Luts: Noored kotkad (engl. The Young Eagles)
Tylsä ja alkeellisesti toteutettu elokuva Viron vapaussodasta.

Alexandre Volkoff: Kauhujen talo (La Maison du mystére)
Venäläisemigranttien Ranskassa työstämä yli kuusituntinen sarjaelokuva on lajityyppinsä parhaita. Syyttömänä vankilaan tuomitun miehen pako ja oikeuden tavoittelu on toteutettu tavalla, jossa ei ole mitään liikaa, mutta johon ei tarvitse mitään lisätäkään. Ivan Mozzhuhin tekee uransa varmasti huikeimman roolisuorituksen. Flicker Alleyn dvd on ehdottomasti hankkimisen arvoinen.

Budd Boetticher: Kuoleman asema (Comanche Station)
Randolph Scottin esittämä mies ostaa intiaanien kaappaaman naisen itselleen ja lähtee viemään tätä takaisin kotiin. Matkalla seuraan lyöttäytyy kaksi naisen palauttamisesta luvatun palkkion hamuajaa, jotka uhkaavat tehdä kotimatkasta ongelmallisen. Tiivis lännenelokuva, jossa ei turhia kohtauksia ole.

William Friedkin: Manaaja (The Exorcist)
Kaikkien aikojen (kauhu)elokuvia.

Edward Puchalski: Rok 1863 (engl. The Year 1863)
Vuoden 1863 kansannoususta kertova puolalainen sotaelokuva, jossa ei näytetä itse sotatapahtumia juuri lainkaan. Pääpaino on taistelussa selvinneen kapinallisen ja häntä hoitavan nuoren naisen välisessä tarinassa, johon oman mausteensa tuo kotirintaman sähköisyys. Miellyttävä tuttavuus, puolalaisen mykkäelokuvan parhaimmistoa.

Don Siegel: Varastetut ihmiset (Invasion of the Body Snatchers)
Siegelin ohjaama scifiklassikko amerikkalaiskaupungista, jonka asukkaat muuttuvat yksi kerrallaan sisältä kuolleiksi, tunteettomiksi henkilöiksi. Kommunismin pelko ja sodan jälkeinen vainoharhaisuus ovat hyvin esitettyjä ja pääparin pako öisessä maastossa on piinaavan hienosti toteutettu. Loistava elokuva.

Jacques Tourneur: Paholaisen palvelija (Night of the Demon)
Tunnelmallinen kauhuelokuva, jossa tiedemies saapuu selvittämään väitetyn paholaiskultin toimintaa. Hirviön esittäminen on aina jakanut elokuvayleisön kahteen leiriin, mutta itseäni se ei haittaa, sen verran komean näköinen monsteri on kyseessä.

D. W. Griffith: Home Sweet Home
Vaatimaton, suositun laulun pohjalta tehty episodielokuva ajalta ennen Kansakunnan syntyä ja muita suurelokuvia.

Sam Peckinpah: Viheltävät luodit (Ride the High Country)
Lapsuuden suosikkeja tämäkin, melankolinen kertomus kultakaivokselta rahaa kuljettavien miesten viimeisestä yhteisestä taipaleesta. Maailma muuttuu vinhaa vauhtia ja ikääntyneiden lännenmiesten ei auta kuin yrittää selviytyä sen mukanaan tuomista haasteista. Randolph Scottin viimeinen roolityö.

Henry King: Ase kädessä (The Gunfighter)
Gregory Peckin esittämä asesankari saapuu pikkukaupunkiin tapaamaan kauan sitten menettämäänsä naista ja heidän yhteistä lastaan. Samaan aikaan hänen perässään ovat erään tapetun nuorukaisen kostonhimoiset veljet ja kaiken lisäksi yksi kaupungin liipasinherkistä nuorukaisista haluaa kokeilla taitojaan kuuluisan pyssymiehen kanssa. Toimiva, pienen tilan ja ajan lännenelokuva lukeutuu genrensä valioihin.

Maurice Tourneur: Alias Jimmy Valentine
Karhea realismi kohtaa taiteellisen tyylittelyn rikoselokuvassa, jossa kuuluisa kassakaappivaras jättää rakastumisen myötä konnuudet sikseen ja alkaa elää kunniallista elämää. Muut mykkäkaudella kuvatut versiot (1920, 1928) ovat kadonneet.

Steven Spielberg: Tappajahai (Jaws)
Jokakesäinen perinne.

Svatopluk Innemann: Milenky starého kriminálníka (engl. An Old Gangster’s Molls)
Sekava ihmissuhdesekoilu, jossa veljenpoikaansa auttava setä ryhtyy tämän sijaiseksi ja yrittää tehdä parhaansa, että hääjuhlaa odottava morsian tulisi toisiin ajatuksiin. Näyttelijäryhmän kiinnostavin tuttavuus on Anny Ondráková, joka siirtyi pian tämän jälkeen Englantiin ja Alfred Hitchcockin elokuviin.

Louis Feuillade: Les Vampires
Sarjafilmien kuninkaan paras teos, lähes seitsentuntinen Les Vampires on vangitseva kokonaisuus, jossa jokaista lajityyppiin kuuluvaa yksityiskohtaa käytetään kekseliäästi hyväksi. Pitkä kesto ei ole ongelma, sillä tämä jos mikä tempaa mukaansa.

Yuzo Kawashima: Bakumatsu taiyôden (engl. Sun in the Last Days of the Shogunate)
Japanilainen komedia, joka pyrkii riisumaan turhan arvokkuuden ja arvostuksen kaikilta kuvaamiltaan tahoilta: samurait ovat huijareita, geishat valehtelijoita, omasta ulkoisesta arvokkuudestaan kiinni pitävät vanhemmat myyvät tyttärensä bordelliin, kekseliäisyys ja hyväuskoisten höynäyttäminen ovat tie menestykseen… Kawashiman teosta pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana japanilaisena elokuvana, mutta ei sen suuruus ainakaan ensimmäisen katselukerran myötä itselleni auennut.