”Kukaan järkevä mies ei ole tänä päivänä niin mustasukkainen, että kuristaisi vaimonsa” toteaa umpirakastunut Georges näytelmäkirjailijaystävälleen. Ei aikaakaan, kun Georgesin vaimo saa suuren kukkalähetyksen salaperäiseltä ystävältä ja mustasukkaisuuden siemen kylvetään heidän avioliittoonsa. Kiinnostava, saksalaisen kamarielokuvan ylväs edustaja.
E. A. Dupont: Varietee (Varieté)
Dupontin kuuluisin elokuva kertoo sirkustaiteilijasta, joka hylkää vaimonsa nuoren ja kauniin naisen vuoksi, tulee tämän pettämäksi, sortuu hirveyksiin ja joutuu vankilaan. Varietee elää ja hengittää toteutuksensa ansiosta: Karl Freundin ja Carl Hoffmannin kamera on yhtä lailla kotonaan takahuoneissa, huvipuistoissa, yökerhoissa kuin trapetseillakin. Emil Jannings on pääosassa loistava, Lya De Putti muodostaa hänelle uskottavan vastapuolen ja Warwick Wardin kylmän viileä olemus tuo kolmikkoon oivaa kontrastia.
Jean Renoir: Le bled
Renoirin viimeisen mykkäelokuvan tapahtumat sijoittuvat Algeriaan, jossa setänsä maatilalle työskentelemään matkaava Pierre tapaa kauniin perijättären Claudien, rakastuu tähän ja lopulta vielä pelastaa ahneen, rikokseen taipuvaisen sukulaisen kynsistä. Teknisesti moitteettomassa, amerikkalaiseen tyyliin toteutetussa Le bledissä on hetkensä, mutta kokonaisuus on silti ponneton ja persoonaton.
Renny Harlin: Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias (A Nightmare on Elm Street 4: The Dream Master)
Kuolleista taas kerran heräävä Freddy lahtaa nuorisoa mitättömässä ja unettavassa jatko-osassa.
Joe Dante: Riiviöt (Gremlins)
Näppärä ja paikoin ihan hauskakin kauhukomedia, jossa söpöäkin söpömpi mogwai-olento muuttuu epäonnisen sattuman myötä rienaavien ja rymistelevien riiviöpeikkojen emoksi. Riiviöt karkaavat kaupungille ja pistävät sen sekaisin. Mainion alun jälkeen juttu lähtee käsistä ja tapahtumat muuttuvat turhan ennalta-arvattaviksi.
Clint Eastwood: Sully
Tom Hanks esittää lentokapteenia, joka tekee pakkolaskun Hudson-jokeen ja joutuu vastaamaan oikeudessa teostaan, vaikka pelasti siten matkustajiensa hengen. Vakaasti toteutettu, kaunistelemattoman yksinkertainen draama tuo mieleen Howard Hawksin elokuvat, joiden hahmot halusivat useimmiten vain tehdä työnsä kunnolla. Hanks on roolissaan mainio ja Aaron Eckhart komppaa häntä onnistuneesti.
Stephen Hopkins: Painajainen Elm Streetillä 5 – Painajaisten lapsi (A Nightmare on Elm Street 5: The Dream Child)
Sarjan toistaiseksi surkein osa liittää mukaan Freddyn äidin tarinan ja laskee unihirviön mellastamaan unimaailmaan elokuvan pääosanesittäjän syntymättömän lapsen kautta. Mitä pidemmälle sarja etenee, sitä typerämmiksi muuttuvat Freddyn vitsit.
Hanns Schwarz: Ihmellinen valhe (Die Wunderbare Lüge der Nina Petrowna)
Ufan viimeinen mykän kauden suurtuotanto sijoittuu tsaarinajan Venäjälle ja kertoo kurtisaanista, joka joutuu valitsemaan arvovaltaisen rakastajansa tai nuoren kornetin väliltä. Antti Alanen kuvaa elokuvaa ”hehkuvaksi hyvästijätöksi liikkuvan kameran kulta-ajalle” ja näyttävä se onkin. Sulavasti kulkeva tarina toimii erinomaisesti aina viimeisille metreille asti, mutta loppuhuipentumaan johtavat juonenkäänteet tuntuvat liian äkkinäisiltä ja yksinkertaisilta ollakseen uskottavia.
Michelangelo Antonioni: Seikkailu (L’avventura)
Maailman parhaiden elokuvien listalla vielä takavuosina esiintynyt italialaisdraama kertoo Välimerellä matkaavasta nuorisoryhmästä, jonka yksi jäsen katoaa yllättäen. Etsintä ei tuota tulosta, mutta vaikuttaa merkittävästi hänen ystäviinsä. Elokuvan mahtavuus ei auennut ainakaan ensimmäisellä kerralla, joten se täytynee ottaa piakkoin uudelleen katsottavaksi.
Yasujiro Ozu: Sovinnon kukka (Higanbana)
Perhedraama, jossa äiti ja isä vääntävät kättä tyttärensä sulhasehdokkaasta: äiti hyväksyy tämän, isä ei. Lopulta isä antaa kuitenkin periksi. Hienostunut ja ironinen kuvaus japanilaisesta perhe-elämästä.
G. W. Pabst: Harhateillä (Abwege)
Nuori porvariperheen vaimo kyllästyy arjen harmauteen ja rikkaan miehensä alituiseen työntekoon, lähtee suurkaupungin yöhön ja pian hänen avioliittonsa natisee liitoksissaan. Siegfried Kracauerin mukaan elokuva olisi mitätön ilman sen yökerhokohtauksia, mutta ei tämä nyt sentään niin huono ole, vaikka loppuhuipentuma onkin latteudessaan amerikkalaisempi kuin mihin amerikkalaisetkaan olisivat pystyneet.
Allan Dwan: The Half-Breed
Douglas Fairbanks on Lo Dorman, cherokee-naisen ja valkoisen miehen poika, joka yrittää sopeutua valtaväestön maailmaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Ahdasmielisyys, tekopyhyys ja rasismi hallitsevat tarinaa ja elokuvan kuvaamat rotujen väliset suhteet olivat ilmestyessään rohkeita. Lopputulos ei ole kuitenkaan aivan osiensa summa.
Allan Dwan: Ratsastavat hurjat (Silver Lode)
Joukko lainvalvojia saapuu pikkukaupunkiin mukanaan syyte juuri naimisiin menossa olevan sulhasen tekemästä rikoksesta. Äkkiseltään asia näyttää selvältä, mutta epäillyn kaivaessa hieman pintaa syvemmältä alkaa selvitä, että kyseessä on huijaus ja kosto. Aineksia olisi parempaankin, mutta nyt tarina pyörii oman napansa ympärillä ja venytetty loppuratkaisu jättää valjun maun.
Charles Chaplin: Chaplinin poika (The Kid)
Chaplinin ensimmäinen pitkä elokuva on kertomus ystävyydestä, vanhemmuudesta ja kasvamisesta. Kulkuri löytää pienen, hylätyn poikalapsen ja ryhtyy hänen ottoisäkseen. Tuloksena on iloa, surua, riemua ja kyyneleitäkin. Chaplinin alkuperäissäestyksen esittämisestä vastasi Kymi Sinfonietta ja lopputulos oli loistelias - itse elokuvahan on maailman paras.
Samuel Fuller: Alamaailma USA (Underworld U. S. A.)
Nuori rikollisenalku näkee, kuinka hänen isänsä piestään kuoliaaksi ja päättää omistaa elämänsä kostolle. Vuosien saatossa hän pääsee gangstereiden sisäpiiriin ja alkaa muokata nyt jo päälliköiksi kohonneiden vihollistensa välejä mieleisekseen. Näppärä gangsterielokuva, johon olisi kaivannut hieman lisää tiiviyttä.
Rachel Thalalay: Viimeinen painajainen Elm Streetillä: Freddyn kuolema (Freddy’s Dead: The Final Nightmare)
Kun edellisessä osassa selviteltiin Freddyn äidin taustoja, tässä tutkitaan itse pääpirun tekemisiä. Hölmö kuin mikä.
William Friedkin: Killer Joe
Nuori huumediileri palkkaa poliisin murhaamaan äitinsä, jonka henkivakuutusrahoilla voisi maksaa velkansa. Keikka ei mene kuitenkaan niin kuin on suunniteltu. Tiivis ja hyvin tuotettu tarina hyytyy loppumetreillä, kun tapahtumia aletaan kelata liikaa auki. Juno Templen ja Matthew McConaugheyn roolisuoritukset ovat hienoja.
Arthur von Gerlach: Grieshuusin tarina (Zur Chronik von Grieshuus)
1600-luvun Saksaan sijoittuva kertomus epäonnisesta rakkaudesta ja veljesvihasta jäi tekijänsä viimeiseksi elokuvaksi. Visuaalisesti vaikuttava, paikoin turhan melodramaattinen tarina kompastelee loppua kohden, mutta kokonaisuus on silti valtavan hieno.
Lupu Pick: Sylvester (Sylvester. Tragödie einer Nacht)
Lupu Pickin ja Carl Mayerin kamarielokuvatrilogian toinen osa alkaa Baabelin tornin sanoilla ja päättyy kuun valaisemalle merelle. Väliin mahtuu traaginen kertomus iäkkäästä äidistä, vaimosta ja heidän väliinsä pusertuneesta kahvilanpitäjästä, joka ei näe onnettomassa tilanteessaan kuin yhden, peruuttamattoman ulospääsytien. Pitkään vain lyhennelminä esitetyn elokuvan lähes täydellinen kopio löytyi Japanista vuonna 1992.
PORDENONE 1.10. – 8.10.
Alexander Hertz: Ludzie bez jutra (engl. People with No Tomorrow) **½
Jean Vigo: Nizzasta puheenollen (Á propos de Nice) ****½
Fred Niblo: Salaperäinen nainen (The Mysterious Lady) **½
Ryszard Ordynski: Janko muzykant (engl. Janko the Musician) ****½
Raoul Walsh: Tukkikuninkaan poika (Kindred of the Dust) **½
Henryk Szaro: Zew morza (engl. The Call of the Sea) **½
Hans Werckmeister: Algol (Algol. Tragödie der Macht) ****
Adalberto Kemeny & Rudolpho Rex Lustig: Sao Paulo, A Symphonia da Metrópole **½
Esfir Shub: Romanovien dynastian tuho (Padenije dinastii Romanovyh) ****½
Camillo De Riso: Nana ****
George Fitzmaurice: Kolme elävää “kuollutta” (Three Live Ghosts) ***½
Jean Renoir: Nana ****½
John H. Collins: The Cossack Whip ***½
Sinclair Hill: The Guns of Loos ***
Ernst Wendt: Die Weisse Wüste *
Ryszard Ordynski: Pan Tadeusz (engl. Lord Thaddeus) ****
John H. Collins: The Girl without a Soul ****
Henri Fescourt: Monte Christon kreivi (Monte-Cristo) ***½
Vojin Djodjevic: Beograd – Prestonica Kraljevine Jugoslavije (engl. Belgrade – the Capital of the Kingdom of Yugoslavia) **½
Vladimir Strizhevsky: Der Adjutant des Zaren (engl. The Adjutant of the Czar) ****
Irvin V. Villat: Behind the Door ****
John H. Collins: Blue Jeans ****
Max Reinhardt: Venetianische Nacht ****
Mauritz Stiller: Erotikon ****
