Lumikki ja seitsemän kääpiötä

Elokuvatuottajan uransa jo 1920-luvun alussa aloittanut Walt Disney nousi suuruuteen vuosikymmenen lopulla paitsi Mikki Hiiren, myös kekseliäiden ja hauskojen Silly Symphonies -lyhytelokuvien myötä. Kunnianhimoinen Disney ei halunnut jäädä kuitenkaan tuleen makaamaan, vaan varsin pian ensimmäisen värianimaationsa Kukkia ja puita (Flowers and Trees, 1932) jälkeen hän alkoi suunnitella seuraavaa askelta, täyspitkän piirrosanimaation tekoa. Jopa oma lähipiiri piti suunnitelmaa tuhoon tuomittuna, mutta Disney ei antanut periksi. Hän oli valmis riskeihin, vaikka epäonnistuessaan se merkitsisi Disney-yhtiön päätöstä.

Grimmin veljesten satuun pohjautuva Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Snow White and the Seven Dwarfs, 1937) oli jo tekovaiheessaan jotain ennennäkemätöntä. Sen piirtämiseen osallistui yli 700 animaattoria, jotka työstivät yli 2 miljoonaa piirrosta. Rahoitusvaikeuksista kärsineen elokuvan kokonaishinnaksi tuli 1,5 miljoonaa dollaria ja kaiken kaikkiaan tuotantoon käytettiin aikaa kolme vuotta. Uhkapeli kuitenkin kannatti, sillä elokuvasta tuli valtaisa yleisö- ja arvostelumenestys. Se sai pelkästään ensi-iltakierroksellaan siihen sijoitetut rahat moninkertaisesti takaisin ja on edelleenkin yksi parhaiten koskaan tuottaneista elokuvista. Lumikki ja seitsemän kääpiötä poiki Disneylle myös varsin erikoisen Oscar-palkinnon: perinteisen patsaan ympärille oli sijoitettu seitsemän pientä patsasta.

Jonkin verran Grimmin sadusta muunneltu elokuvaversio kertoo nuoresta tytöstä, jonka äitipuoli, ilkeä kuningatar määrää surmattavaksi – tyttö nimittäin on taikapeilin mukaan äitipuoltaan kauniimpi. Tappokäskyn saanut metsästäjä kuitenkin peräytyy viime hetkellä ja päästää Lumikin pakenemaan. Jonkin aikaa metsässä harhailtuaan tyttö saapuu seitsemän kääpiön asuttamalle metsämökille. Kääpiöiden luona Lumikki on turvassa aina siihen saakka, kun äitipuoli saa tietää tytön olevan elossa.

Elokuvan vuosikymmenten mittainen suosio ei nojaa pelkästään sen edelläkävijäasemaan, sillä Lumikki ja seitsemän kääpiötä on kaikin puolin toimiva kokonaisuus. Perinteisen näytelmäelokuvan rakenteeseen sijoitettu tarina on mukaansa tempaava ja toteutukseltaan tiivis – siinä ei ole yksinkertaisesti mitään turhaa. Hahmogalleria on täynnä persoonallisuuksia ja varsinkin paha äitipuoli, joka on valmis tappamaan Lumikin oman turhamaisuutensa vuoksi, on Disneyn julmureiden ehdotonta parhaimmistoa. Romantiikan, kauhun ja lukuisten musiikki- ja lauluesitysten yhdistelmä toimii erittäin hyvin (elokuvan ainoa kauneusvirhe: päätähden esittäjän, Adriana Caselottin falsettiääni) ja menestyksiksi nousseet laulut ”Ain’ laulain työtäs tee / Whistle When You Work” sekä ”Hei hoo / Heigh Ho” jäävät tuntikausiksi päähän pyörimään.

Animaatio on niin ikään taiturimaista. Visuaaliset vitsit ovat kekseliäitä ja piirrosjälki on toisen maailmansodan jälkeisiin Disney-elokuviin verrattuna pehmeämpää ja pyöreämpää, joka vetoaa ainakin allekirjoittaneeseen. Luonnon inhimillistäminenkään ei ole Disneyn myöhempien animaatioiden lailla mautonta, vaikka läheltä menee useammankin kerran. Vitsejä ja kekseliäitä yksityiskohtia on mukana vaikka kuinka, mutta ne eivät kuitenkaan leviä elokuvan perustarkoitukseksi eli niillä ei yritetä peittää tarinan mahdollisia heikkouksia. Monet elokuvan jaksoista ovat edelleen vaikuttavia ja mieleenpainuvia – varsinkin Lumikin matka yöllisen metsän halki sekä loppuhuipentuma kallionrinteellä edustavat kekseliäisyyttä ja värienhallintaa parhaimmillaan.

On olemassa animaatioelokuvaa ennen ja jälkeen Lumikin, eikä kehitys ollut enää käännettävissä. Walt Disney oli keksinyt keinon tehdä suuret summat rahaa pitkillä piirroselokuvilla ja tätä keinoa hän käyttikin suvereenisti useiden vuosien ajan. Lumikissa on runsaasti sellaista aitouden ja vilpittömyyden tuntua, joka puuttuu monista yhtiön myöhäisemmistä elokuvista. Vähitellen Disneyn animaatiot alkoivat muodostua hieman liian rutiininomaisiksi ja tarinoiltaan valmiiksi pureskelluiksi kokonaisuuksiksi, joissa sisältö yritetään haudata näyttävyyden alle siinä kuitenkin epäonnistuen. Antti Alasen mukaan Lumikki on ensimmäinen suomeksi puhuttu pitkä mainstream-fiktioelokuva, ensimmäinen kokonaan digitaalisesti restauroitu elokuva sekä ensimmäinen elokuva, jonka musiikista julkaistiin soundtrack-albumi.

SNOW WHITE AND THE SEVEN DWARFS, 1937 Yhdysvallat
Tuotanto: Walt Disney Productions Tuottaja: Walt Disney Ohjaajat: David Hand (sekä William Cottrell, Wilfred Jackson, Larry Morey, Perce Pearce, Ben Sharpsteen) Käsikirjoittajat: Ted Sears, Richard Creedon, Otto Englander, Dick Rickard, Earl Hurd, Merrill De Maris, Dorothy Ann Blank, Webb Smith (Wilhelm ja Jacob Grimmin sadusta) Animointi: Hamilton Luske, Vladimir Tytla, Fred Moore, Norman Ferguson Musiikki: Frank Churchill, Larry Morey, Paul J. Smith, Leigh Harline
Näyttelijät: Adriana Caselotti (Lumikki), Harry Stockwell (prinssi), Lucille La Verne (kuningatar), Stuart Buchanan (metsästäjä), Roy Atwell (Viisas), Pinto Colvig (Jörö/Unelias), Otis Harlan (Lystikäs), Billy Gilbert (Nuhanenä), Scotty Mattraw (Ujo), Eddie Collins (Vilkas)