Johnny Guitar

On jotenkin ironista, että hollywoodilainen western pystyi irrottautumaan hetkellisesti kahleistaan ja perinteistään juuri sillä vuosikymmenellä, kun se eli viimeistä ja suurinta kukoistustaan. Puhun nyt 1950-luvusta lukuisine klassikoineen, joiden joukossa Nicholas Rayn ohjaama Johnny Guitar (1954) on täydellisen uniikki elokuva. Siitä huolimatta tämä ”barokkiseksi yliwesterniksi” (Antti Alanen) määritetty elokuva on löytänyt paikkansa ahdasmielisimpienkin länkkärifanien kokoelmista, mikä osoittaa, että joskus erilaisuus voi olla voimavara, ei rasite.

Yhden viikonlopun ajalle sijoittuva Johnny Guitar kertoo pienestä kaupungista, jonne rautatie on saapumassa. Tämä aiheuttaa ongelmia kaupungin asukkaiden ja tulevan rautatieaseman paikalla saluunaa pitävän, Joan Crawfordin esittämän Viennan, välille. Niinpä kaupunkilaiset pyrkivät pääsemään kaikin keinoin eroon Viennasta. Erityisen paljon häntä vihaa vanhapiika Emma (Mercedes McCambridge), joka näkisi Viennan kernaasti narun jatkona, eikä vähiten siksi, että paikallinen öykkäri Dancin’ Kid (Scott Brady) rakastaa Viennaa enemmän kuin häntä. Kaupunkilaisten suunnitelmat vaikeutuvat, kun saluunaan astelee kitaraa mukanaan kantava Johnny (Sterling Hayden), mies, jolla on salaperäinen menneisyys Viennan kanssa.

Johnny Guitarin valmistumisen kerrotaan olleen pitkälti Crawfordin ansiota. Jo mykkäkaudella uransa aloittanut tähti vaati saada pääosan itselleen, ja vaikka ajatus tuntui tekijöistä ensi alkuun älyttömältä, päättivät he kokeilla kuinka se luonnistuisi. Tuotantosuunnitelmat kääntyivät päälaelleen, sillä vastaavanlaista westerniä ei ollut ennen tehty. Crawford kuitenkin tiesi, mitä halusi, ja lopputulos onkin paitsi erikoinen, myös kaikin puolin uskottava: olipa hän pukeutunut valkoiseen hameeseen tai revolverisankarin asuun, hän täyttää paikkansa moitteetta. Samaa voi sanoa hänen vastapeluristaan, vihassa ja tukahdutetussa seksuaalisuudessa rypevästä Mercedes McCambridgesta, jossa yhdistyvät inkvisition syyttäjien kiihkoilu ja kommunistivainojen johtajan Joseph McCarthyn vainoharhaisuus unohtumattomalla tavalla. Crawford ja McCambridge vihasivat toisiaan myös valkokankaan ulkopuolella, mikä antaa heidän sanailuilleen lisää painoa myös itse elokuvassa.

Johnny Guitar ei erotu edukseen vain erilaisuudellaan, vaan sillä on paljon enemmänkin annettavaa. Sen hahmot ovat kuin kansa pienoiskoossa: suurtilallinen, häntä vastaan taisteleva yksityisyrittäjä, aseista luopunut idealisti, uskonnollinen kiihkoilija, sivustakatsoja, lainvalvoja, prostituoitu, lainsuojaton. Historiallinen yhteys maan asuttamiseen rinnastuu selkeästi myös tekoaikaan ja kommunistivainoihin: amerikkalainen unelma on vain sanahelinää, eikä se saa olla jokaisen saavutettavissa. Omassa toiminnassa ei nähdä mitään väärää, mutta toisten tekemisiin puututaan välittömästi. Rahamiesten huoli tulevaisuudesta on melkoinen, sillä heidän mukaansa uudisasukkaat ja Viennan kaltaiset vähemmän kunnialliset kansalaiset tulevat ajamaan rehdit ja hyveelliset asukkaat mailtaan. Amerikassa ei ole tilaa kaikille, siksi epäkelpo aines tulisikin pyyhkiä pois tieltä.

Elokuvan hahmot on luotu onnistuneesti. Heissä on luonnetta ja heillä on menneisyytensä, ja nämä seikat heijastuvat myös heidän tekemisiinsä. Heidät esitellään katsojalle vähitellen ja kaikki mitä he tekevät, vaikuttaa myös tuleviin tapahtumiin. Ei selittämättömiä yllätyksiä eikä erikoisia, hahmon luonteeseen sopimattomia ratkaisuja. Erinomainen ja nimivahva casting viimeistelee kokonaisuuden. Vaikka Johnny Guitar onkin nimenomaan vahvojen naisten näytöstä, täyttävät Sterling Hayden, Ward Bond, Scott Brady, John Carradine ja Ernest Borgnine paikkansa moitteetta.

Johnny Guitar ei saanut kotimaansa kriitikoilta kovinkaan suopeaa vastaanottoa, mutta menestyi silti lippuluukuilla. Vuosien saatossa arvostelu on muuttunut ylistykseksi ja tänä päivänä Johnny Guitaria pidetään yleisesti yhtenä amerikkalaisen lännenelokuvan peruspilareista. Aiheesta on sittemmin tehty myös Broadway-musikaali ja se lukeutuu myös Martin Scorsesen suosikkielokuvien joukkoon.

JOHNNY GUITAR, 1954 Yhdysvallat
Tuotanto: Republic Pictures Tuottaja: Herbert J. Yates Ohjaus: Nicholas Ray Käsikirjoitus: Philip Yordan (Roy Chanslorin romaanista) Kuvaus: Harry Stradling Lavastus: James Sullivan, John McCarthy, Edward G. Boyle Leikkaus: Richard L. Van Enger Musiikki: Victor Young (Johnny Guitar -laulun esittää Peggy Lee) Äänitys: T. A. Carman, Howard Wilson
Näyttelijät: Joan Crawford (Vienna), Sterling Hayden (Johnny Guitar), Mercedes McCambridge (Emma Small), Scott Brady (Dancin' Kid), Ward Bond (John McIvers), Ben Cooper (Turkey Ralston), Ernest Borgnine (Bart Lonergan), John Carradine (Vanha Tom), Royal Dano (Corey), Frank Ferguson (sheriffi Williams)