Clint Eastwoodin esittämä ratsumies tapaa autiomaassa nunnan (Shirley MacLaine) ja matkaa tämän kanssa ranskalaislinnoitukseen, jonka Eastwood on aikeissa pyyhkäistä maan tasalle. Rauhallisesti etenevä elokuva on hitusen pitkäveteinen, eivätkä pääosien esittäjien kemiat toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikin puolin vaatimaton elokuva.
Anton Podworsky: Suomen suojeluskuntajärjestö
Kaikille Suomen historiasta kiinnostuneille tarkoitettu dokumentti, jonka tarkoituksena on ollut nostaa kansakunnan ylpeyttä ja kansallismielialaa.
Gustavo Serena: La signora delle camelie
Vaatimaton näkemys Dumas nuoremman klassikkoromaanista. Staattinen, samalla etäisyydellä kohtauksesta toiseen seisova kamera ja hengettömät roolisuoritukset tekevät tästä elokuvasta pitkäveteistä katsottavaa.
Géla Babluani: 13 – Thirteen (13)
Nuori mies ottaa kuolleen miehen identiteetin ja osallistuu alamaailman julmaan peliin, jossa häviäjät ratkaistaan venäläisen ruletin tapaan siten, että ampuja on hänen takanaan seisova peluri. Sivussa seisovat rahamiehet ja ”valmentajat” koettavat psyykata kisailijoita parhaansa mukaan ja tehdä rahaa heidän kohtaloillaan. En tiedä, yrittääkö elokuva olla trilleri vai toiminta vai mikä lie, mutta hyvä se ei ainakaan ole.
Howard Hawks: Viikunalehti (Fig Leaves)
Amerikkalaisen mestariohjaajan toinen oma ohjaustyö on hauska avioliittokomedia, jonka tarkoituksena on osoittaa, kuinka vähän yhteiselon pelisäännöt ovatkaan muuttuneet sitten Eedenin. George O’Brienin ja Olive Bordenin kemiat toimivat erinomaisesti ja Phyllis Haver ujuttaa sulosäärtään heidän väliinsä.
Martin Campbell: 007 ja kultainen silmä (GoldenEye)
Pierce Brosnanin ensimmäinen Bond-elokuva on vauhdikas seikkailu itänaapurissamme, jossa kehitellään uudenlaista satelliittiasetta. Se joutuu kuitenkin väärien henkilöiden käsiin, jolloin Bond saa tehtäväkseen hoitaa homma parhain päin. Vauhdikas elokuva, jonka parissa ei tarvitse pitkästyä. Brosnan oli hyvä valinta salaisen agentin rooliin. Famke Janssenin roolihahmo on tullut kuuluisaksi tavastaan musertaa miehiä reisiensä väliin.
Ernst Lubitsch: Meyer Berliinistä (Meyer aus Berlin)
Lubitschin esittämä aviomies on kyllästynyt arkielämäänsä ja kaipaa vaihtelua. Niinpä hän pukee vuorikiipeilijän asusteet ylleen ja suuntaa Tiroliin. Siellä hän tapaa erään varatun naisen ja alkaa piirittää tätä parhaansa mukaan. Herra Meyer tekee vuorikiipeilyretken aikana kaikkensa saadakseen hurmattua seuralaisensa, mutta aamulla heitä odottaa yllätys. Perushauskaa mykkäkomediaa.
Allen & Albert Hughes: From Hell
Tyylitelty ja vaikuttava kertomus Viiltäjä-Jackista. Johnny Depp esittää huumeisiin mieltynyttä etsivä Abberlinea, Heather Graham häneen rakastuvaa ilotyttöä, Robbie Coltrane poliisiosaston päällikköä ja Ian Holm kuningashuoneen lääkäriä – kaikilla heillä on tärkeä osansa tarinassa. En pitänyt elokuvasta teatterikierroksen aikana, mutta nyttemmin mielipiteeni on muuttunut radikaalisti.
Roger Spottiswoode: 007 – Huominen ei koskaan kuole (Tomorrow Never Dies)
Yllättävää kyllä, nyt ei jahdata pommeja, satelliitteja tai myrkkyjä, vaan Bondin tehtävänä on pysäyttää William Randolph Hearstin kaltainen maailmaa pyörittävä mediamoguli, joka ei tietystikään kaihda mitään keinoja uutistensa luomisessa. Ei parasta mutta ei myöskään heikointa Bondia.
Alan Crosland: The Unbeliever
Ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuva mykkäelokuva kertoo rikkaasta amerikkalaisnuorukaisesta, joka kokee velvollisuudekseen pysäyttää saksalaisten eteneminen Euroopassa ja pelastaa näin koko maailma. Keskivertoa parempi sotaelokuva, joskin propagandassaan selkeästi aikakautensa tuote. Erich von Stroheim esittää sadistista saksalaisupseeria, joka ei epäröi ampua niin naisia, lapsia kuin aseettomiakin.
Victor Heerman & Albert Austin: Chaplinin poika omilla teillään (My Boy)
Häpeilemätön yritys rahastaa Chaplinin pojan (1921) myötä maailmanmaineeseen nousseen Jackie Cooganin suosiolla. Tällä kertaa pikkumies on orvoksi jäänyt, Amerikkaan saapuva siirtolainen, joka päätyy asumaan vanhan merikarhun luokse. Samaan aikaan häntä etsivät niin siirtolaisviranomaiset kuin maassa jo asuva rikas täti, joka aikoo ottaa pojan luokseen asumaan. Vaatimaton tapaus, jonka hienous lepää vain ja ainoastaan Cooganin hennoilla harteilla.
Raoul Walsh: Maanalainen New York (Regeneration)
Rakkaus voi muuttaa paatuneimmankin rikollisen elämän, kuten tässä Raoul Walshin komeassa gangsteridraamassa todistetaan. Hienoa miljöökuvausta, komeita näyttelijäsuorituksia ja vakuuttavaa teknistä osaamista. Kannattaa tutustua.
Maurice Tourneur: The Wishing Ring
Ranskalaismestarin hieno, idylliseen Englantiin sijoittuva kertomus nuoresta hulivilimiehestä, joka on kaikkea muuta kuin mitä hänen iäkäs isänsä toivoo. Niinpä poika ajetaan maailmalle oppimaan elämää. Lopputuloksena on ”koruton, raikas ja lämmin komedia, jossa hulvaton pelleily yhdistyy kevään ja nuoruuden magiaan.” (Peter von Bagh).
William Desmond Taylor: Tom Sawyer
Kaunis, joskin kuvitetun klassikon oloinen näkemys Mark Twainin suositusta nuortenkirjasta. Näyttelijävalinnat ovat osuneet nappiin ja kokonaisuutena elokuva saavuttaa hienosti Twainin romaanin hengen ja tunnelman ollen mitä kauneinta americanaa, mutta silti jotain jää puuttumaan.
Waldemar Wohlström: Kahden tanssin välillä
Muu maailma oli jo äänielokuvan pauloissa, kun pitkän linjan teatteri- ja elokuvanäyttelijä Wolhström ohjasi esikoisteoksensa. Romantiikkaa, puukauppajuonitteluja ja toimintaa sisältävä mykkäelokuva kärsii tasapaksuisuudesta, mutta on siitä huolimatta ihan kepeää seurattavaa.
Alfred Hitchcock: Viidennen kolonnan mies (Saboteur)
Lentokonetehtaalla tapahtuu tulipalo, jossa muuan työntekijä saa surmansa. Hieman yllättäen syyllisenä pidetään hänen ystäväänsä, joka päättää ottaa jalat alleen ja selvittää oikean syyllisen. Komea mustavalkokuvaus ja paikoin jännittäväksi äityvät takaa-ajotilanteet ovat elokuvan parasta antia. Hitchcockin ensimmäinen Yhdysvalloissa tekemä ohjaustyö.
Ernst Lubitsch: Kohlhiesels Töchter
Tuntemattomampaa Lubitschia, vaikka olikin ilmestyessään varsinainen yleisömagneetti. Simppeli variointi äkäpussin kesyttämisestä esittelee Emil Janningsin, Gustav von Wangenheimin ja Henny Portenin avioliittofarssissa, joka ei aineksistaan huolimatta nouse missään vaiheessa aivan potentiaalinsa tasalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti