Perjantai 13.

John Carpenterin mainion Halloweenin (1978) maailmanmenestys poiki paitsi lukuisia jatko-osia, myös runsaasti jäljittelijöitä ja pian amerikkalaisteinejä lahdattiin valkokankaalla mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Tunnetuin Halloweenin menestyskonseptia hyödyntäneistä teinislashereista on Perjantai 13. –elokuvasarja, joka esitteli katsojille uuden kestävän kauhufiguurin, jääkiekkomaskia käyttävän Jason Vorheesin.

Sarjan avauselokuva alkaa vuodesta 1958. Joukko nuoria on viettämässä kesälomaa Crystal Laken kauniissa leirikeskuksessa. Rakkauden täyteiset kesäillat saavat karmean päätöksen, kun kaksi leiriohjaajaa löydetään raa’asti murhattuina. Tulevien vuosien aikana leirillä tapahtuu onnettomuuksia toisensa jälkeen ja Crystal Lake joudutaan sulkemaan.

Tästä siirrytään kesään 1980. ”Verileiri”, kuten paikalliset Crystal Lakea kutsuvat, aiotaan avata uudelleen ja paikalle on kutsuttu kuusi aloittavaa leiriohjaajaa. Varsin pian käy kuitenkin selväksi, ettei Crystal Lake ole päässyt eroon verisestä menneisyydestään murhaajan alkaessa harventaa nuorten rivejä tehokkaasti.

Ennakko-odotukseni eivät olleet korkealla tämän elokuvan kohdalla, onhan Perjantai 13. –sarja mielletty aina verihurmeiseksi Halloween-klooniksi, josta perinteiset kauhuelementit ovat vähissä. Käsikirjoittaja Victor Miller onkin avoimesti kertonut matkineensa Halloweenia ja muita menestyselokuvia luodakseen mahdollisimman toimivan konseptin. Tämä kyllä näkyykin kaikkialla, sillä Perjantai 13. (tv-esityksessä nimellä Perjantai 13. päivä, 1980) on kliseenippu vailla vertaa: roolihahmot ovat hölmöjä, esiaviollista seksiä harrastavat joutuvat oitis murhaajan tappolistalle, paikallinen kylähullu latelee pelottavia ennustuksiaan, yksi ohjaajista on nähnyt enneunta jostain karmivasta, myrsky nousee päälle hieman ennen kuin yö laskeutuu… Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Homma toimii kaikesta huolimatta erittäin hyvin. Tunnelmaa riittää ja paitsi kekseliäät murhatavat, myös murhaajan henkilöllisyyden salassapito pitää katsojan mielenkiinnon yllä. George A. Romeron zombie-elokuvissa nimeä luoneen Tom Savinin erikoisefektit ovat vieläkin vaikuttavia ja Barry Abramsin kuvaus toimivaa – se, että kamera näyttää tapahtumia suurimman osan ajasta murhaajan silmin nähtynä, on erittäin onnistunut ratkaisu. Viimeinen parikymmenminuuttinen tosin verottaa muuten taitavasti koottua elokuvaa, mutta ei kuitenkaan latista sitä täysin. Tiivistämällä tästä olisi saatu todellinen kauhuelokuvahelmi.

Sean S. Cunninghamin ohjaama Perjantai 13. oli tekijöilleen todellinen kultakaivos. Neljässä viikossa kuvattu ja puoli miljoonaa dollaria maksanut teinislasher tienasi yli 50 miljoonaa dollaria. Kaiken kaikkiaan elokuva on poikinut jatko-osien (10 kpl) ja uusintafilmatisoinnin (Friday the 13th, 2009, O: Marcus Nispel) lisäksi myös mm. tv-sarjan, sarjakuvalehden sekä tietysti myös tietokonepelin, jollaista muistan itsekin 1980-luvulla pelailleeni. Ei lainkaan huonosti kriitikoiden haukkumalta kliseenipulta.

FRIDAY THE 13TH, 1980 Yhdysvallat
Tuotanto: Georgetown Productions Inc., Sean S. Cunningham Films Tuottaja: Sean S. Cunningham Ohjaus: Sean S. Cunningham Käsikirjoitus: Victor Miller (Sean S. Cunninghamin, Ron Kurzin ja hänen itsensä tarinasta) Kuvaus: Barry Abrams Lavastus: Virginia Field Leikkaus: Bill Freda Maskeeraus: Tom Savini (hiukset: Katharine Vickers) Musiikki: Harry Manfredini Puvustus: Caron Coplan Äänitys: Richard Murphy
Näyttelijät: Betsy Palmer (rva Pamela Vorhees), Adrienne King (Alice Hardy), Jeannine Taylor (Marcie Cunningham), Robbi Morgan (Annie), Kevin Bacon (Jack Burrel), Harry Crosby (Bill), Laurie Bartram (Brenda), Mark Nelson (Ned Rubinstein), Peter Brouwer (Steve Christy)