Hieno Mae West -komedia, jossa kaksimielisyyksiä laukova tähti yrittää iskeä Cary Grantin esittämää pelastusarmeijan työntekijää. Ongelmia ilmenee, kun paikalle saapuu hänen entinen miesystävänsä, vankilasta karannut rikollinen. Ensimmäinen näkemäni Westin elokuva, toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen.
Cristian Mungiu: Yli vuorten (Dupa dealuri)
Nuori saksalaistyttö muuttaa ystävättärensä luo romanialaiseen luostariin. Heidän ajatusmaailmansa ovat viime tapaamisten jälkeen muuttuneet täysin toistensa vastakohdiksi ja kun tähän lisätään vielä tulokkaan vaikeudet sopeutua luostarin sääntöihin ja askeettiseen elämään, ovat konfliktit arkipäivää. Upea elokuva, jolla Mungiu vahvistaa asemiaan eurooppalaisten elokuvantekijöiden aatelissa.
Satyajit Ray: Koti ja maailma (Ghare baire)
Intialaismestarin myöhäisempää tuotantoa, kertomus rikkaasta miehestä, joka ottaa entisen toisinajattelijaystävänsä kotiinsa asumaan ja antaa tämän vielä toimia vallankumouksellisten ajatustensa levittäjänä, vaikka huomaakin niiden turmiollisen vaikutuksen paikallisiin asukkaisiin ja heidän käyttäytymiseensä. Poliittisen ilmapiirin kiristyminen, hyväksikäyttö ja oman aseman väärinkäyttö ovat vahvoja teemoja Rayn elokuvassa, joka on ajaton niin sisällöltään kuin toteutukseltaankin.
Alan J. Pakula: Presidentin miehet (All the President’s Men)
Dustin Hoffman ja Robert Redford esittävät Watergate-skandaalia tutkivia lehtimiehiä hienossa poliittisessa trillerissä.
Peter von Bagh: Muisteja
Edesmenneen elokuvaprofessorin ja kulttuurivaikuttajan haikea ja ihastuttavan lämminhenkinen kuvaus lapsuutensa kotikaupungista Oulusta. Elokuvaa katsoessa tulee eittämättä mieleen, että siinä puhuu elämänsä kanssa sinut oleva henkilö.
Cecil B. DeMille: Simson & Delila (Samson and Delilah)
Kertomus väkivahvasta Simsonista, jonka kuvankaunis Delila huijaa kertomaan voimiensa salaisuuden ja toimittaa tämän sitten roomalaisten kynsiin – vain huomatakseen rakastavansa Simsonia niin paljon, että antaa tälle mahdollisuuden kostaa nöyryyttäjilleen. Raamattuspektaakkeleiden mestarin taidonnäyte on hivenen hidastempoisempi ja vaatimattomampi kuin muistin, mutta silti viihdyttävä. Hedy Lamarr on vetävämmän näköinen kuin koskaan.
Urban Gad: S1
Militarismidraama, jossa Asta Nielsenin esittämän nuoren naisen isä ja rakastaja käyvät kisaa valmisteilla olevan sotilaslentokoneen omistusoikeuksista. Varsin vaatimaton tarina onnistuu tallentamaan kauniita tuokioita viimeisestä sotaa edeltävästä kesästä, joskin elokuvan viimeinen väliteksti, jonka mukaan ”isänmaan onni on kaikkien onni”, on näin jälkikäteen tarkasteltuna hyvin pahaenteinen.
Frances Marion: Rakkauden merkkituli (The Love Light)
Epätyypillisen rohkea Mary Pickford -elokuva kertoo italialaisesta naisesta, jonka elämään maailmansota ja ihmisten kaksinaamaisuus vaikuttavat dramaattisesti. Ulkoisilta avuiltaan yhtä tyylikäs kuin seuraavana vuonna valmistunut Terhakka Mary, mutta sisällöltään huomattavasti vaatimattomampi.
Don Siegel: Likainen Harry (Dirty Harry)
Clint Eastwood metsästää sarjamurhaajaa ja laukoo unohtumattomia one-linereita kivikovassa toimintaelokuvassa, joka kuuluu jokaisen elokuvia vähänkään aktiivisemmin seuraavan katselulistalle. Feel lucky punk?
Howard Hawks: Punainen virta (Red River)
Hawksin ensimmäinen western on Kapina laivalla -tarinaa mukaileva karjanajokuvaus, jossa vastakkain nousevat menneen ajan despoottimainen hallitsemistyyli ja pehmeämmät, modernit toimintatavat. Hienoja roolisuorituksia, pyssynpaukuttelua, draamaa, vauhdikkaita toimintakohtauksia, tähtinäyttelijöitä – Hawksin länkkärissä on kaikkea, mitä kunnon länkkäriltä vaaditaan.
D. W. Griffith: Tähtilipun voitto (The Girl Who Stayed at Home)
Mestariohjaajan vaatimaton sotaelokuva henkilöistä, joiden elämään maailman myllerrykset vaikuttavat tavalla tai toisella. Ei yllä edellisvuonna valmistuneen Maailman sydämet -teoksen tasolle. Clarine Seymour, Carol Dempster ja Tully Marshall ovat tämän elokuvan parasta antia. Propagandaelokuvaa arvosteltiin siitä, että se näyttää saksalaiset liian hyveellisessä valossa.
Clarence Badger: Rahat tai henki (Hands Up!)
Vauhdikas sisällissotakomedia, jossa Raymond Griffithin esittämän etelävaltiolaisen agentin on saatava haltuunsa pohjoisen hallussa olevan kultakaivoksen lähetykset, muuten etelä häviää sodan. Viimeinen kuva on nerokas.
Samuel Fuller: Yksinäinen seikkailija (I Shot Jesse James)
Mielenkiintoinen elokuva Jesse Jamesin ampuneesta Bob Fordista ja siitä mitä hänestä tuli ”urotekonsa” jälkeen.
Jevgeni Tservjakov: Minun poikani (Moi syn)
Yksinkertaisista lähtökohdista kasvava mykkädraama on paitsi pienten yksityiskohtien tarkkaa näytöstä, myös hiljaisuuden elokuvaa: sanomattomia sanoja, tukahdutettuja tunteita, sisimmän myllerrystä. Gennadi Mitsurin ja Anna Sten ovat rooleissaan loistavia. Mestariteos.
Eduard Johanson / Ioganson: Tasavallan kruununprinssi (Naslednyi prins respubliki)
Komedia äidistä, isästä, vauvasta ja sen haltuunsa saavista poikamiehistä on aikaan ja paikkaan sitoutumaton elokuva, jonka hauskuus syntyy yksinkertaisista asioista ja ihmisten käytöksestä. Johanson kuoli Leningradin piirityksessä vuonna 1942.
Samuel Fuller: Uhkapeliä Arizonassa (The Baron of Arizona)
Vincent Price pelaa huolella rakentamaansa vilunkipeliä ja pyrkii saamaan väärennösten avulla haltuunsa koko Arizonan territorion. Hieman pitkästyttävä, mutta aiheeltaan positiivisen poikkeava elokuva.
Alejandro González Iñárritu: Birdman
Viihdyttävä, joskin hahmoiltaan kovin stereotyyppinen kertomus entisestä elokuvatähdestä, joka tekee näytelmää Broadwaylla. Elämän ilot ja surut, mennyt ja tuleva käydään läpi ennen ensi-iltaa. Fantasiaelementit ovat mielestäni turhia, mutta kokonaisuutena Birdman on toistaiseksi näkemistäni Iñárritun elokuvista paras. Michael Keaton on pääroolissa mainio.
Roman Polanski: Inho (Repulsion)
Catherine Deneuve esittää unohtumattomasti Carolia, miesten läheisyyttä kammoavaa nuorta naista, joka ryhtyy hirmutekoihin mielenterveytensä järkkyessä. Polanski kuvaa naisen pahenevaa ahdistusta loisteliaasti käyttäen hyväkseen peilejä, häiriintyneitä kamerakulmia ja erikoista äänimaailmaa. Gilbert Taylorin kuvaus on mestarillista. Polanskin paras elokuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti