Brittiläinen kauhuelokuva, jossa vampyyrin uhriksi joutuneet ikääntyvät ja kuolevat äkisti. Paikalle kutsutaan maineikas vampyyrien metsästäjä Kronos, jolla on seuranaan kyttyräselkäinen apurinsa Grost ja matkalta mukaan otettu nuori nainen, Carla. Laiska, kömpelö, hutiloitu ja veretön – siinä tämä vampyyriseikkailu neljään sanaan tiivistettynä.
Oliver Stone: Syntynyt 4. heinäkuuta (Born on the 4th of July)
Tom Cruise esittää tositapahtumiin pohjautuvassa elokuvassa Vietnamissa halvaantunutta sotaveteraania, joka ymmärtää vasta sairaalavuoteella, kuinka maa huijasi poikansa sotaan ja alkaa käydä kampanjaa kohtalotoveriensa puolesta. Hieman turhan paatoksellinen elokuva vaikutti teininä pitkältä kuin nälkävuosi, mutta neljännesvuosisata myöhemmin katsottuna siihen osasi suhtautua hieman eri tavalla. Cruisen roolisuoritus on erittäin onnistunut.
Béla Balogh: Az obsitos
Miellyttävä unkarilainen mykkäelokuva joka muistuttaa aikakautensa tanskalaisia ja venäläisiä teoksia, mutta mieleen tulevat myös Teuvo Pakkalan sisällissotakuvaus Sotapolulla (1921) ja Aleksandr Dovženkon mestarillinen Arsenal (1929). Imre Kálmánin samannimiseen operettiin perustuva tarina sodassa kaatuvasta nuorukaisesta, jonka ystävä esiintyy hetken aikaa hänenä, on taitavasti ja tasapainoisesti kerrottu.
Grigori Stabovoi: Kaksi päivää (Dva dnja)
Ukrainan sisällissotaan sijoittuva draama kertoo iäkkäästä talonmiehestä, joka saa huomata kiittämättömyyden olevan maailman palkka ja hyvien tekojen arvottomia. Kamarielokuvamaisen intiimissä elokuvassa on dokumentaarista uskottavuutta ja näytelmäelokuvan juonenkäänteitä. Elokuva menestyi hyvin myös kansainvälisesti.
A. W. Sandberg: Ilveilijä (Klovnen)
Aiheen ensimmäistä versiota (Klovnen, 1917) näyttävämpi, ulkoisilta avuiltaan vahvaa kansainvälistä tasoa oleva elokuva. Kauniisti kuvattu, rauhallisesti etenevä ja hyvillä näyttelijöillä varustettu Ilveilijä kaatuu kuitenkin omaan suuruuteensa. Väkisinkin tulee mieleen, että Sandberg tietää tekevänsä suurta elokuvaa ja jälki on sen mukaista: lopputulos on liian hiottu ja särmätön, välitekstejä myöten jopa laskelmoidun oloinen.
Charles Giblyn: Kulkuri-prinssi (The Vagabond Prince)
Cecil B. DeMillen Kuningasten kuninkaassa (1927) Jeesuksen roolin unohtumattomasti tulkinnut H. B. Warner esittää tällä kertaa Bothalian kuningaskunnan nuorta prinssiä, joka kaipaa rakkautta elämäänsä ja päättää jättää palatsin ja sen elämän taakseen. Helppo katsoa, helppo unohtaa.
A. W. Sandberg: Klovnen
A. W. Sandbergin ensimmäinen versio sirkusmaailmaan sijoittuvasta kolmiodraamasta on vuoden 1926 uusintafilmatisointia (Ilveilijä) rosoisempi, persoonallisempi ja aidomman oloinen. Tarina on tiivis ja vaikka hahmot jäävät jälkimmäistä versiota ohuemmiksi, ei mitään oleellista jää puuttumaan. Valdemar Psilander tekee pääroolissa hienoa työtä.
Michael Cimino: Portti ikuisuuteen (Heaven’s Gate)
Johnson Countyn karjasotaa on väritetty ja muunneltu elokuvallisesti sopivammaksi, mutta se ei poista tosiasiaa, että Ciminon suurwestern on yksi kaikkien aikojen hienoimmista lännenelokuvista. Kuluissa ei säästelty, minkä ansiosta 1800-luvun loppupuolen Yhdysvallat vaikuttaa juuri niin aidolta kuin oli tarkoituskin – tuotantoyhtiötä se ei kuitenkaan pelastanut, sillä tämän elokuvan myötä United Artists meni konkurssiin. Viiden tähden valio.
Clint Eastwood: American Sniper
Kaikkien aikojen parhaan amerikkalaisen tarkka-ampujan tarina valkokankaalle siirrettynä. Irakin sodassa ”kunnostautuneen” Chris Kylen tarinassa ei hurskastella saati kiihkoilla, vaan näytetään yksinkertaisesti mitä sota tekee sotilaalle, olipa tämä kuinka pätevä ja vakaamielinen tahansa. Bradley Cooper sopii nimirooliin loistavasti. Eastwoodin ehyimpiä ohjaustöitä.
Jörn Donner: Armi elää!
Mikkelin Kinolinnassa katsomani moderni metaelokuva Marimekon perustajasta ja luojasta, Armi Ratiasta. Minna Haapkylä tekee pääroolissa hienoa työtä, mutta kokonaisuus ei jaksa aivan loppuun asti: muutama minuutti lopusta pois ja naps, käsissä olisi ensiluokkainen elokuva. Tällaisenaankin toki piristävämpi kuin suurin osa kotimaisista tuotannoista. Kannattaa katsoa.
Ivan Kavaleridze: Perekop
Avantgardistinen kuvaus Ukrainan sisällissodasta. Kuvat ovat vaikuttavia, mutta niiden välinen yhteys ei toimi aina parhaalla mahdollisella tavalla. Kun ukrainalaismies pyytää nuorta sotilasta palaamaan Euroopan kanssa, teos muuttuu profeetalliseksi.
Alfred Lind: Den flyvende cirkus (engl. The Flying Circus)
Kertomus kaupungin pormestarin tyttäreen rakastuneesta nuorallakävelijästä, joka toteuttaa kertakaikkisen hullun trapetsinäytöksen todistaakseen rakastettunsa isälle olevansa tämän tytön arvoinen. Hillitysti ja huolitellusti rakennetussa draamassa on jännitystä, romantiikkaa sekä toimiva loppuhuipentuma. Lili Beck näyttelee sirkusryhmän äkkipikaista romanikaunotarta.
Tommy Lee Jones: The Homesman
Hilary Swank ja Tommy Lee Jones ovat keskilännestä Iowaan matkaava parivaljakko, joiden tarkoituksena on viedä kolme henkisesti häiriintynyttä naista takaisin turvallisiin oloihin pois ankealta preerialta. Maalauksellisen kaunis ja hienosti näytelty, mutta tarinaltaan turhankin verkkaisesti etenevä lännenelokuva.
Bud Boetticher: Pettämätön pistooli (The Tall T)
Randolph Scott esittää entistä karjatilan päällysmiestä, joka on vetäytynyt leipätyöstään ja kasvattaa nyt karjaa omalla tilallaan. Hän jää epäonnekkaiden sattumien seurauksena postivaunuryöstäjien vangiksi, eikä tilanteesta ole pakotietä kuin aseita käyttämällä. Reilusti alle puolitoistatuntinen western ei käytä aikaa jahkailuun, vaan juoksuttaa tapahtumat nopeasti ja kursailematta ruudulle – silti tästä ei puutu yhtään mitään. Ei mikään klassikko, mutta loistavaa ajanvietettä kuitenkin.
Alfred Lind: Bjørnetæmmeren (engl. The Bear Tamer)
Kiertävään sirkukseen kiinnitetään karhunkesyttäjä, joka rakastuu ryhmän romanikaunottareen. Pian vietetään häitä, mutta ei aikaakaan kun tuore morsian alkaa vilkuilla muita miehiä. Napakka ja tyylikäs tanskalaisdraama maan elokuvan suuruuden vuosilta.
Klaus Härö: Miekkailija
Viron Haapsaluun sijoittuva tosipohjainen tarina KGB:tä pakoilevasta neuvostoliittolaisesta nuorukaisesta, joka perustaa uuteen kotikaupunkiinsa miekkailuseuran ja johdattaa valmentajana sen Neuvostoliiton mestaruuteen. Niukasti toteutettu, vähäeleinen ja hahmoihinsa tukeutuva draama ei yllä aivan Härön parhaiden teosten rinnalle, mutta on silti nautittava ja katsojaa syvältä koskettava elokuva. Erityismaininnan Härö ansaitsee erinomaisesta lasten ohjaamisesta: heidän roolisuorituksissaan ei ole mitään teennäistä tai ylituotettua.
A. W. Sandberg: Hermoromahduksen partaalla (Nedbrudte Nerver)
Väärinkäsitykset ja virhetulkinnat saavat aikaan todellisen sekasotkun, johon Dagens Expressin kunnianhimoinen rikostoimittaja Erik Brandt uppoaa kaulaansa myöten. Sandberg esittelee teoksessaan kuin ohimennen 1910-luvun rantamuotia, sanomalehden tekoa, stop motion -animaatiota ja elokuvantekoa. Näppärä ja varsin hauska rikospala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti