"Garbo nauraa!"Tämä yksinkertainen ja naseva mainoslause oli huomiota herättävä syksyllä 1939, esiintyisihän M-G-M:n johtava draamakuningatar Greta Garbo ensimmäistä kertaa urallaan komediassa. Lajityypin muutos oli tähdelle itselleen melkoinen riski: Garbo tiesi, että mikäli elokuva ei menestyisi odotetulla tavalla, saattaisi se hyvinkin merkitä hänen Hollywood-uransa loppua. Hän päätti kuitenkin koettaa onneaan, sillä Ninotchkan (1939) myötä hän sai ensimmäistä kertaa mahdollisuuden työskennellä ihailemansa ohjaajan, Ernst Lubitschin kanssa. Garbon uusi aluevaltaus onnistui, sillä varsin mairittelevien arvostelujen lisäksi hän sai myös neljännen Oscar-ehdokkuutensa – palkinto tosin meni Vivian Leighille.
Ninotchkan tarina sijoittuu Pariisiin, jonne saapuu kolme neuvostoliittolaista agenttia. Heidän tarkoituksenaan on myydä valtion omistukseen siirretyt suurherttuatar Swanan korut. Kolmikon aikeet kiirivät kuitenkin herttuattaren rakastajattaren, kreivi Leon d'Algoutin tietoisuuteen. Kreivi sotkeutuu kaupankäyntiin ja onnistuukin mutkistamaan ja viivyttämään sitä. Kun agenttien Pariisin matka näyttää vievän suunniteltua enemmän aikaa, saapuu paikalle Garbon esittämä komissaari Ninotchka, jonka tarkoituksena on ottaa kaupankäynti haltuunsa. Matka Pariisiin on komissaarille melkoinen kulttuurishokki, sillä kommunistisella aatemaailmalla kyllästetty Ninotchka on ensi alkuun tyrmistynyt ranskalaisten vapaista ja ennakkoluulottomista tavoista ja arvoista. Mutta kun hän tietämättään ihastuu kreivi d'Algoutiin, kaupankäynnin vastapeluriinsa, alkaa hänkin nähdä vapaamielisemmän maailman edut.
Siinä missä Chaplin otti vitsiensä kohteeksi Hitlerin ja Kolmannen valtakunnan ylevät aatteet ja suunnitelmat, suuntaa Ninotchka piikittelynsä kohti Stalinin hallitsemaa Neuvostoliittoa – maa hermostuikin elokuvasta niin, että asetti Ninotchkan boikottiin välittömästi sen valmistuttua. Tämä ei yllätä, sillä käsikirjoitusryhmän – johon lukeutui myös Billy Wilder – avoimet, kommunismia ivailevat repliikit ovat varmasti olleet tuohon aikaan erittäin rohkeita. Muutenkin Ninotchka esittää neuvostoliittolaiset hieman vähemmän mairittelevalla tavalla: he ovat yksinkertaisia, viinalle, ruoalle ja naisille persoja juntteja, jotka ovat suuressa maailmassa täysin eksyksissä (agentit) tai tunteettomia, tieteeseen jopa flirtissä nojautuvia kivikasvoja (Ninotchka). Piikittely saattaa paikoin tuntua hieman mauttomalta tai liioittelevalta, mutta varsin hauskoja sutkauksia roolihahmot Neuvostoliitosta ja sen tilasta laukovat:
- "Joukko-oikeudenkäynnit ovat menestys. Venäläisiä on nyt vähemmän, mutta he ovat parempia."
- "Viisivuotissuunnitelmanne on kiehtonut minua viimeiset viisitoista vuotta."
- "Ruoskat olivat kasakoille huono valinta, ruoskien sijaan olisi pitänyt käyttää revolvereita."
Elokuvan poliittinen viesti koettiin niin voimakkaaksi, että Yhdysvallat lähetti elokuvan jopa myöhemmin Italiaan, jossa kommunismi alkoi 1940-luvun lopulla nostaa hälyttävästi päätään. Suomessa elokuvasensuuri kielsi elokuvan vuosien soutamisen ja huopaamisen jälkeen poliittisesti arveluttavana vuonna 1945 ja sensuurilistalla se säilyi aina vuoteen 1981 saakka.
Lubitsch ohjaa näyttelijöitä hyvin ja Garbo tekee roolissaan yhden parhaista, ellei jopa parhaimman suorituksensa todistaen samalla osaavansa olla myös taidokas komedienne. Varsinkin yhteinen samppanjailta kreivin kanssa on komiikassaan erittäin onnistunut. Hänen vastanäyttelijäkseen kaavailtiin sekä screwball-komedian mestaria Cary Grantia että Spencer Tracya, jotka olisivatkin olleet todennäköisesti hivenen parempia kuin mitä roolin saanut Melvyn Douglas. Naistenhurmurina hän on aivan kelvollinen, mutta komiikkapuoli ei onnistu aivan Garbon, saati suurherttuatarta esittävän Ina Clairen lailla. Bela Lugosi tekee lyhyen esiintymisen komissaari Razininina, Murnaun Nosferatussa (1922) mielipuolista kiinteistönvälittäjää Knockia esittänyt Alexander Granach on puolestaan yksi venäläisagenteista.
Hyvistä arvosteluista huolimatta Ninotchka ei menestynyt lippuluukuilla odotetunlaisesti. Tämä oli omiaan vaikuttamaan Garbon päätökseen vetäytyä elokuvamaailmasta. Hän teki enää yhden elokuvan, George Cukorin ohjaaman Kaksoset (Two-Faced Woman, 1941) ennen siirtymistään syrjään valkokankailta – tähdelle ominaiseen tapaan täysin yllättäen ja ennalta varoittamatta. Greta Garbo oli tuolloin vasta kolmenkymmenenkuuden, mutta elokuvien maailmaan hän ei palannut enää koskaan.
NINOTCHKA, 1939 Yhdysvallat
Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer Tuottaja: Ernst Lubitsch Ohjaus: Ernst Lubitsch Käsikirjoitus: Charles Brackett, Billy Wilder, Walter Reich Kuvaus: William Daniels Lavastus: Cedric Gibbons Leikkaus: Gene Ruggiero Maskeeraus: Jack Dawn, Sydney Guilaroff, Beth Langston Puvustus: Adrian Musiikki: Werner R. Heymann
Näyttelijät: Greta Garbo (Ninotchka), Melvyn Douglas (kreivi Leon d’Algout), Ina Claire (herttuatar Swana), Sig Rumann (Ivanoff), Felix Bressart (Buljanoff), Alexander Granach (Kopalski), Bela Lugosi (komissaari Razinin), Gregory Gaye (kreivi Rakonin)
Arvostelu on julkaistu alun perin DVDPlazalla 5.1.2007.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti