Neuvostoliittolaisen mykkäelokuvan suuria tuntemattomia teoksia – propagandastaan huolimatta. Kolmekymmentä vuotta pyyteettä ja uskollisesti ajurina palvelleen ajurin bolshevikkitytär teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä, jolloin vanhuksen silmät aukeavat ja hän alkaa ymmärtää poliisin ja hallituksen toimivan täysin mielivaltaisesti sitä kritisoivia kohtaan.
Jean Renoir: Virta (Partie de campagne)
Renoirin paras elokuva ja yksi parhaista koskaan tehdyistä elokuvista ylipäätään. Romanttinen kertomus päivästä maaseudulla on samalla myös tarina menettämisestä ja siitä, kuinka ratkaisumme ja valintamme vaikuttavat paitsi omaan, myös muiden elämään.
August Blom: Maailmanloppu (Verdens undergang)
Viileän analyyttisesti aihettaan käsittelevä teos on kuin mykkäversio Lars von Trierin Melancholiasta (2013). Meteori iskee maahan ja uhkaa tuhota pohjoisen Euroopan: kuka selviää ja kuka jää henkiin? Taitavasti tehty katastrofielokuva.
Dome Karukoski: Mielensäpahoittaja
Tuomas Kyrön luoma suosikkihahmo loukkaantuu kotitilallaan ja joutuu Helsinkiin tutkimuksiin. Sitä ennen hänen on asuttava tovi poikansa vaimon seurassa heidän modernissa kodissaan ja sopeuduttava heidän elintapoihinsa, mistä ei tietenkään hyvää seuraa. Elokuvan ongelma on juhavuorismainen hauskuuden etsintä, jossa jokaisesta kohtauksesta yritetään tehdä nokkela ja näppärä - joku totesikin DVDPlazalla, että ”mielensäpahoittajan uusavuttomuutta alleviivattiin niin paljon, että se vaikutti jo vajaaälyiseltä”. Ajanhukkaa.
Wim Wenders: Paris, Texas
Autiomaasta kävelemästä löytyvä mies käy läpi menneisyyttään ja yrittää sopeuttaa sen nykyisyyteen. Yksinkertainen ulkoasultaan, lavea ja vaikuttava sisällöltään. Wendersin parhaimmistoa.
Marshall Neilan: A Little Princess
Ihastuttavan Mary Pickfordin perusvarma mykkäelokuva, jossa varakkaan isän kuolema suistaa tämän tyttären köyhyysloukkuun. ”Me olemme lapsia ja on vain sattuman kauppaa ettet sinä ole minä ja minä sinä” tyttö toteaa köyhälle ystävälleen rikkauden päivinään. Lopun juonenkäänne on silkkaa Pickfordia, mutta silti oikeutettu.
Henry King: Nainen kadulta (The Woman Disputed)
Norma Talmadge esittää viimeisessä mykkäelokuvassaan kahden upseerin rakastamaa naista, joka tuhoaa heidän ystävyytensä. Visuaalisesti rikas, Murnaun ja Borzagen teokset mieleen tuova draama, jonka viimeinen puolituntinen on valitettavan raskasta ja tukahduttavaa tulkintaa. Mukana myös Carl von Haartman, joka vilahtaa ruudulla parin sekunnin ajan.
Urban Gad: Die Suffragette (engl. The Suffragette)
Asta Nielsen esittää suffragettia, joka rakastuu asiaa vastustavaan lordiin. Elokuva olisi ollut riittävän tehokas pelkissä tosiasioissa pitäytymälläkin, mutta eivät romanssiviritelmätkään aivan turhia ole. Die Suffragette on Nielsenin näytöstä (kuten niin monet muutkin hänen elokuvansa).
Mihail Kaufman: Navesni (engl. In Spring)
Mykkä elokuvaruno, jonka kuvallinen tulva ihastuttaa ja huolellinen rytmitys sekä mallikkaasti käytetyt erikoistehosteet viimeistelevät katselunautinnon. Navesni on kuin oodi valolle ja elämälle.
D. W. Griffith: Kansakunnan synty (The Birth of a Nation)
Pahamaineinen ja törkeän rasistinen sisällissotakuvaus sadan vuoden takaa. Silti hieno elokuva, yleissivistystä.
Margarethe von Trotta: Lupaus (Das Versprechen)
"Kun on ollut 30 vuotta häkissä, ei osaa enää lentää." Vahva, karun realistinen kuvaus kolmen vuosikymmenen ajan Berliinistä ja sen muurin erottamista ihmisistä. Tarinan päähenkilöistä toinen loikkaa länteen toisen jäädessä itään. Satunnaiset tapaamiset eivät tuo pysyvää onnea. Loppuhuipentuma ei ole imelä, vaikka tunnerikas onkin. Suosittelen ehdottomasti.
Nikolai Shpikovsky: Khlib (engl. Bread)
Avantgardistinen elokuva, jossa köyhät talonpojat ottavat hyvin toimeentulevan kulakin kuivat pellot haltuunsa ja alkavat viljellä maata. Viiden tähden neuvostoliittolainen mykkäelokuvavalio.
Dziga Vertov: Mies ja elokuvakamera (Tselovek s kinoapparatom)
Maailman parhaaksi dokumentiksi äänestetty kokeellinen suurkaupunkikuvaus on paitsi elokuvateknillinen riemuvoitto, myös kuvaus ihmisen elämästä: se esittää koko elämän kirjon syntymästä kuolemaan. Hieno teos.
Alfred Hitchcock: Puhtauden lunnaat (Blackmail)
Hitchcockin viimeinen mykkäelokuva (ja samalla ensimmäinen äänielokuva, sillä elokuvasta valmistettiin molemmat versiot) on kertomus raiskaajansa puukottavasta naisesta, joka saa kiristäjän kannoilleen ja poliisipoikaystävänsä tuekseen. Oivaltavia visuaalisia ratkaisuja, tiheää jännitystä ja hitchcockmainen loppuhuipentuma.
Grigori Kozintsev & Leonid Trauberg: Päällysviitta (Shinel)
Neuvostoliittolainen mykkis, joka yhdistelee Nevan valtakadun ja Päällysviitan tarinat onnistuneesti toisiinsa. Taiteellisesti korkealuokkainen ja tehokkaista kuvista koostuva Gogol-filmatisointi on yksi itänaapurimme liian tuntemattomista mykkäelokuvasuuruuksista.
John Griffith Wray: Soul of the Beast
Hölmö, camp-henkinen mykkäelokuva nuoresta sirkustaiteilijasta ja hänen norsustaan, jotka seikkailevat Kanadan aarniometsissä.
Yasujiro Ozu: Todake no kyodai (engl. The Brothers and Sisters of the Toda Family)
Ozun oman mestariteoksen Tokyo Storyn (1953) ja Leo McCareyn vanhuskuvauksen Make Way for Tomorrown (1937) vahvasti mieleen tuovan "Toda-perheen veljet ja siskot" teemana on sukupolvien välisen kanssakäymisen ja ymmärryksen katoaminen. Kun Toda-perheen pää kuolee ja lesken on myytävä velkojen kuittaamiseksi heidän talonsa, eivät lapset olekaan avosydämin tarjoamassa äidilleen asuinpaikkaa. Vahva teema ja ozumainen toteutus, siinä tämän teoksen kulmakivet.
Edmund Edel: Die Börsenkönigin (engl. The Queen of the Stock Exchange)
Juoneltaan tavanomainen, mutta toteutukseltaan toimiva elokuva kaivoksen omistajasta, jolla on onnea liiketoimissa,mutta epäonnea rakkaudessa, sillä hänen miesystävänsä osoittautuu muita naisia liehitteleväksi petturiksi. Asta Nielsen loistaa pääosassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti