Karu alkoholismikuvaus, jossa perheenpää syö, juo, nukkuu ja lempii lähikapakassa tapaamaansa vierasta naista samaan aikaan kun hänen vaimonsa koettaa hankkia perheelle elantoa pyykkärinä. Tsekkiläisen mykkäelokuvan suuria teoksia.
Steven Spielberg: Tappajahai (Jaws)
Jokakesäinen katselunautinto ja aina yhtä hyvä.
Sebastián Cordero: Europa Report
Komean näköinen ja pitkälti hyvin toimivakin kertomus Jupiteria tutkimaan lähteneestä retkikunnasta, joka saa kauhukseen huomata planeetan olevankin asuttu. Viimeiset kuvat ovat mielestäni liikaa, mutta muilta osin elokuva tavoittaa hyvin avaruusmatkailun hengen ja siihen liittyvän ahdistuneisuuden tunteen. Myös näyttelijät ovat vakuuttavia tahoillaan.
Charles Laughton: Räsynukke (The Night of the Hunter)
Mykkäelokuvan estetiikkaa vuolaasti pursuava jännityselokuva 10 000 dollarin ryöstösummaa etsivästä huijarisaarnaajasta, joka saapuu pieneen amerikkalaiseen pikkukaupunkiin tietäen rahojen olevan siellä jossain. Robert Mitchumin esittämä saarnamies on kuin isäpuoli helvetistä, Lillian Gishin tulkitsema ystävällinen rouva puolestaan maailman kolhimille lapsille turvapaikan tarjoava taivaan enkeli. Mahtava elokuva, jonka jaksaa katsoa kerta toisensa jälkeen.
Sam Firstenberg: American Ninja
USA:n armeijan Filippiinien tukikohdan ympärille sijoittuva älyvapaa karaterymistely, jossa orvoksi nuorena jäänyt jenkki mätkii pahoja poikia turpaan ja paljastaa siinä sivussa myös koko armeijaa kalvavan salaliittojuonen.
Sylvester Stallone: Rocky IV
Kiveäkin kovempi Rocky Balboa kohtaa silkkaa terästä olevan Ivan Dragon vihamielisessä Moskovassa järjestetyssä nyrkkeilytapahtumassa. Länsi pieksää tietenkin Idän, mutta samalla molemmat oppivat kenties myös kunnioittamaan toisiaan. Elokuva, joka pitää katsoa kerran parissa vuodessa.
John W. Brunius: Johan Ulfstjerna
Tuntemattomaksi haalistuneen ruotsalaisohjaajan näkemys Suomen sortovuosista. Päähenkilö on runoilija Johan Ulfstjerna, jonka poika aikoo ampua pahan kenraalikuvernöörin, mutta isä ehtii estämään tämän aikeet.
John W. Brunius: Lujatahtoisia (Hårda viljor)
Pieneen norjalaiseen kalastajakylään sijoittuva romanttinen komedia kertoo nuoresta sähköttäjä Rolandsenista, joka saa rukkaset rakastamaltaan tytöltä, mutta on valmis tekemään erikoisiakin ratkaisuja saadakseen tämän omakseen. Yksinkertainen, mutta samalla myös viehättävä elokuva.
Dziga Vertov: Kinosilmä (Kino-glaz)
Kamera kulkee Neuvostoliiton maaseudulla ja kuvaa sen elämää ja ihmisiä. Vertovin ensimmäinen pitkä teos on kuin yhteenveto hänen aiemmista elokuvakokeiluistaan ja teorioistaan. Ilmestyessään ihastuttaneet kuvalliset tehokeinot eivät tällä kertaa anna lisäarvoa tapahtumille – kenties siksi, että olemme nähneet Vertovin käyttäneen niitä onnistuneemmin muissa teoksissaan.
George Sluizer: Kadonneen jäljillä (Spoorloos)
Automatkalla ollut aviopari pysähtyy huoltoasemalle, jossa nainen yllättäen katoaa. Tapahtuma jää mysteeriksi, kunnes vuosien jälkeen naisen oletettavasti murhannut henkilö ottaa mieheen yhteyttä ja lupaa näyttää, mitä naiselle on tapahtunut. Yksinkertainen trilleri, jolla on hetkensä ja erittäin onnistunut loppuratkaisu, mutta jota tuskin jaksaa kahdesti katsoa.
Joseph Zito: Invasion U. S. A.
Chuck Norris listii pahoja miehiä yksiulotteisessa ja hölmössä, mutta silti niin viihdyttävässä toimintaelokuvassa.
Dziga Verto: Yhdestoista vuosi (Odinnadtsatyi)
Vertovin ylistyslaulu Neuvostoliitolle ja sen teollisuudelle.
Juho Kuosmanen: Hymyilevä mies
Erittäin hieno kuvaus nyrkkeilyn maailmanmestaruusotteluun valmistautuvasta Olli Mäestä. Jarkko Lahti (Mäki), Oona Airola (Raija Jänkä) ja Eero Milonoff (Elis Ask) tekevät vahvat roolisuoritukset. Kuosmasen ohjaus on tasaisen varmaa alusta loppuun. Viime vuosien parhaita kotimaisia.
Victor Sjöström: Laiva tulessa (Eld ombord)
Sjöströmin viimeinen Ruotsissa ohjaama mykkäelokuva on yhdistelmä ihmissuhdedraamaa ja jännityselokuvaa. Hyvistä aineksista ja nimekkäistä näyttelijöistä huolimatta tulos on lattea, sillä juoni laahaa ja hahmot ovat mielenkiinnottomia. Kokonaisuuden kruunaa turhankin sovitteleva loppunäytös, joka lienee tehty kansainvälisiä markkinoita ajatellen.
Abbas Kiarostami: Close-Up
Kiarostamin kehutuin ja tunnetuin teos kertoo miehestä, joka esiintyy merkittävänä elokuvantekijänä ja onnistuu näin huijaamaan erästä varakasta perhettä, kunnes jää kiinni ja joutuu oikeuden eteen. Mielenkiintoinen elokuva, joka jätti itseni kuitenkin kylmäksi. Teknisesti moitteeton, mutta en saanut kiinni kokonaisuudesta. Uusintakatselun paikka.
Gustaf Molander: Hänen englantilainen rouvansa (Hans engelska fru)
Ihmissuhdedraama, jossa englantilainen ylhäisöleski nai rahavaikeuksiensa vuoksi ruotsalaisen maanomistajan, mutta ei sitten sopeudukaan elämään Pohjoisessa. Lil Dagover ja Urho Somersalmi ovat erinomaisia rooleissaan.
Buster Keaton & Eddie Cline: Kolme aikakautta (Three Ages)
Keatonin ensimmäinen virallinen pitkä elokuva sijoittuu kivikaudelle, muinaiseen Roomaan ja 1920-luvun Los Angelesiin. Jokaisessa tarinassa Keatonin esittämän nuorukaisen on raivattava kilpakosija tieltään. Todellinen gag-ilotulitus, jota ei mielestäni arvosteta elokuvana tarpeeksi.
Carl von Haartman: Kajastus
Clyde Bruckman: Kenraali (The General)
Mauritz Stiller: Juha (Johan)
Carl Th. Dreyer: Lehtiä paholaisen kirjasta (Blade af Satans Bog)
John Emerson: His Picture in the Papers
George Fitzmaurice: Syreenien kukkiessa (Lilac Time)
First Nationalin vastaus Suurelle paraatille (1925) ja muille menestyneille sotaelokuville. Englantilaisen lentäjän ja ranskalaisen maalaistytön suuri rakkaustarina alkaa kepeän komediallisena, mutta kääntyy sodan edetessä vakavaksi draamaksi, kun lentäjämiehen täytyy lähteä laivueineen viimeiseen suureen taisteluun. Kokonaisuus nojaa liikaa karismaattisen Cooperin ja kauniin Mooren väliseen kemiaan, minkä lisäksi tapahtumissa on liian vahva kierrätyksen maku, monet aiemmat sotaelokuvat ovat käsitelleet samoja asioita huomattavasti paremmin.
Léon Poirier: Verdun, visions d’histoire (engl. Verdun: visions of history)
Boris Barnet & Fjodor Otsep: Miss Mend (engl. The Adventures of the Three Reporters)
Tobe Hooper: Poltergeist
Lapsuuden kauhuelokuvasuosikkeihin lukeutunut Poltergeist vaikuttaa näin vanhemmalla iällä katsottuna tyhjänpäiväiseltä ja ennalta-arvattavalta kauhistelulta, jossa amerikkalaista ydinperhettä alkavat ahdistella asuinalueen alla olevan hautausmaan pahanilkiset henget. Ne nappaavat television kautta perheen pienen tyttären toiseen ulottuvuuteen ja pistävät lopulta sellaiseksi hulinaksi, ettei perhe voi muuta kuin paeta kodistaan.
Erkki Karu & Eero Leväluoma: Finlandia
Pitkään kadonneena pidetty, mutta sittemmin lähes alkuperäiseen asuunsa rekonstruoitu ja maamme itsenäisyyden 100-vuotisjuhliin restauroitu Finlandia avaa katsojan silmien eteen panoraaman pohjoisen metsistä etelän merellisiin maisemiin, tehtaiden hämystä suurten kaupunkiemme maankuuluihin nähtävyyksiin. Elokuvan uudelleenrestaurointi oli valtava urakka, mutta lopputulos on loistelias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti