Suunnilleen näillä sanoilla minulle myytiin alkuvuodesta ajatus Sodankylän elokuvajuhlista. Olin kyllä miettinyt Sodikseen lähtöä jo yli vuosikymmenen, mutta matka oli aina tyssännyt budjettiin: matkojen, majoituksen, ruokien ja lippujen yhteenlaskettu summa on lähes sama, jolla kustantaa viikon vaikkapa Pordenonessa, joten valinta oli aina helppo tehdä. Tällä kertaa kuluja aiheutuisi ainoastaan matkoista, sillä kaiken muun tarjoaa festivaalin järjestäjä. Näin ollen otin ehdotuksen vastaan varteenotettavana vaihtoehtona ja ihmettelin samalla itsekseni, kuinka moinen ei ollut tullut aiemmin edes mieleeni.
Midnight Sun Film Festival eli Sodankylän Elokuvajuhlat ovat loppuunmyytyine mykkäelokuvanäytöksineen, tähtivieraineen, aamukeskusteluineen ja laadukkaine ohjelmistoineen käsite ympäri maailmaa. Harvalla on kuitenkaan aavistusta siitä kaikesta työstä, mitä kulisseissa tehdään tapahtuman toteuttamiseksi. Monisatapäinen talkoolaisjoukko on jatkuvasti valmiina tehdäkseen kaikkensa vieraiden viihtymisen eteen. Hakulomakkeessa pystyi antamaan haluamiaan painotuksia eri tehtäviin, mutta en osaa sanoa, kuinka paljon niillä on lopulta painoarvoa tehtäviä jaettaessa. Itse sain paikan kuljetuksesta.
Kuljettajien ryhmä oli hieman yli kymmenhenkinen, tiivistä yhteistyötä keskenään tekevä joukko, jonka tehtävänä oli olla valmiina kuljettamaan festivaalivieraita koko tapahtuman ajan. Töitä tehtiin kellon ympäri kuuden tunnin vuoroissa, mutta oikeasti tilanne eli koko ajan ja aikataulut saattoivat muuttua lennosta: milloin odoteltiin myöhässä olevaa lentoa Rovaniemellä, vietiin nilkkansa telonutta talkoolaista terveyskeskukseen, kuljetettiin elokuvakeloja Lapinsuun teatterista kelaamoon tai ajettiin tarvittaessa muusikkoryhmä Ivalon lentokentälle. Toisinaan saattoi olla vuoroja, jolloin ajoja oli yhdestä kahteen. Tehtäväkartta eli siis runsaasti ja koko ajan oli oltava terävänä, tarkkaavaisena ja kyyditettävät huomioivana.
Koin alussa lievää epävarmuutta koko hommasta, sillä en ollut koskaan tehnyt vastaavaa työtä. En myöskään koe osaavani kieliä kaikkein parhaimmalla tavalla ja muutenkin uudessa ympäristössä helposti syrjempään vetäytyvänä mietin, kuinka tällainen tiimityöskentely onnistuisi kohdallani. Huolet osoittautuivat turhiksi, sillä vanhat konkarit ottivat uudet tulokkaat erinomaisesti vastaan ja pian juttu luisti vaivatta kaikkien kanssa. Erikoiset vuorojenjakotavatkin tulivat nopeasti tutuiksi ja aiemmin sekalaisilta tuntuvat vuoromuodostelmat osoittautuivat ainoaksi oikeaksi keinoksi toimivien kuljetusten takaamiseen. Itse työvälineet eli autot olivat erittäin hyväkuntoisia ja siistejä, enkä usko että ihan pian pääsen samanlaisilla kulkupeleillä taittamaan kilometrejä – ainakaan ajavana osapuolena. Kaikki meni loppujen lopuksi moitteetta ja mikäli ensi vuonnakin Sodikseen päädyn, aion ehdottomasti hakea paikkaa kuljetuksesta.
Entäpä sitten elokuvat, niitähän Sodikseen mennään kuitenkin katsomaan? Totta, eikä se osoittautunut ongelmaksi missään vaiheessa. Kuuden tunnit työvuorot – vuorosta tietysti hieman riippuen – antavat hyvin mahdollisuuksia näytöksissä istumiseen ja ohjelmakartan hallintaan. Valintoja on tietysti tehtävä, mutta niin on kaikkien muidenkin, sillä päällekkäisyyksiä tulee väistämättä. Itse ehdin ja jaksoin katsoa yhdeksän elokuvaa, joista kirjoitan yhteenvedon myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti