Afrikan kuningatar

Kahden täysin erilaisen henkilön laittaminen samaan tilaan on elokuvahistorian käytetyimpiä ideoita. Ei ihme, sillä tarjoaahan tällainen kosolti mahdollisuuksia tarinan ja henkilöiden kehittämiseen. Mutta vaikka idea onkin käytetty, on siitä mahdollista saada irti silti vaikka mitä, kunhan kaikki palaset vain loksahtavat kohdalleen. Näistä lähtökohdista on syntynyt yksi elokuvahistorian rakastetuista klassikoista, C. S. Foresterin samannimiseen romaanin perustuva Afrikan kuningatar (The African Queen, 1951).

Elokuva sijoittuu vuoteen 1914. Humphrey Bogart esittää pienen jokilaivan kuljettajaa, itäisessä Afrikassa työskentelevää Charlie Allnutia. Hänen toiminta-alueellaan on pieni brittiläisten lähetyssaarnaajien asema, jota asuttavat sisarukset Rose ja Samuel Taylor (Katharine Hepburn, Robert Morley). Kun ensimmäinen maailmansota ulottaa lonkeronsa Afrikkaan ja saksalaiset hyökkäävät lähetyssaarnaajien asemalle surmaten Samuelin, tulee Charlielle ja Roselle kiire päästä pois saksalaisjoukkojen tieltä. Mutta matka jokea pitkin on pitkä ja vaarallinen, eivätkä Charlie ja Rose oikein tahdo tulla toimeen keskenään.

Afrikan kuningatar oli ilmestymisvuotensa menestyselokuvia. Se sai neljä Oscar-ehdokkuutta (paras ohjaus, käsikirjoitus, miespääosa, naispääosa), josta voittoon ylsi ainoastaan Humphrey Bogart, jolle palkinto jäi uran ainoaksi. Palkintoja tärkeämpää oli yleisön ja kriitikoiden suosio, joka ei ole sammunut vielä nykyäänkään – tästä osoituksena sijoittuminen kahdenkymmenen parhaan elokuvan joukkoon American Film Instituten parhaat amerikkalaiset elokuvat –äänestyksessä vuonna 1998. Afrikan kuningatar onkin hyvä esimerkki siitä, kuinka yksinkertaisista lähtökohdista voidaan koostaa tarvittaessa mitä tahansa.

Afrikan kuningatar toimii monella tasolla, kiitos John Hustonin taitavan ohjauksen sekä James Ageen, Hustonin ja Peter Viertelin kekseliään käsikirjoituksen. Se on ennen kaikkea viihdyttävä ja vauhdikas, aikuismaisesti toteutettu seikkailuelokuva kuohuvine koskineen ja huimine vesiputouksineen. Siinä on riittämiin draamaa ja vastapainona nappiin osuvaa komediaa nasevan dialogin muodossa. Romantiikkaakaan ei ole unohdettu saati hyveellistä opetusta siitä, kuinka tärkeää on puhaltaa tiukan paikan tullen yhteen hiileen, sillä ilman yhteispeliä vastuksista on vaikea selviytyä.

Monien mutkien, vaikeuksien ja viivytysten kautta valmistunut Afrikan kuningatar on kahden aikakautensa suuren elokuvanäyttelijän suurta näytöstä. Humphrey Bogart kyynisenä ja viinaanmenevänä jokilaivan kapteenina ja Katharine Hepburn lähetyssaarnaajana ovat loistava parivaljakko, joka täydentää toisiaan mestarillisesti. Heidän hahmoissaan on luonnollisuutta ja näyttelemisessään eloisuutta ja vaikka kuvaukset eivät aivan kohdalleen menneetkään (ainakaan Hepburnin kohdalla), niin kaksikko näyttää kuitenkin nauttivan olostaan ja toistensa seurasta. Tällaista yhteenkuuluvuutta ja kemioiden täydellistä kohtaamista on elokuvan historiassa nähty harvoin.

John Hustonin mestariteos ei suotta ole alansa valioita. Siitä on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta löytää heikkoa kohtaa. Tarina on toimiva, afrikkalaisen miljöön käyttö luontevaa ja näyttelijät erinomaisia. Afrikan kuningatar on laatuelokuva, joka viihdyttänee myös hieman nuorempiakin sukupolvia.

THE AFRICAN QUEEN, 1951 Iso-Britannia/Yhdysvallat
Tuotanto: Horizon Productions, Romulus Films Ltd. Tuottaja: Sam Spiegel Ohjaus: John Huston Käsikirjoitus: James Agee, John Huston, Peter Viertel (C. S. Foresterin romaanista) Kuvaus: Jack Cardiff Lavastus: Wilfred Shingleton Leikkaus: Ralph Kemplen Maskeeraus: George Frost Musiikki: Allan Gray
Näyttelijät: Humphrey Bogart (Charlie Allnut), Katharine Hepburn (Rose Sayer), Robert Morley (pastori Samuel Sayer), Peter Bull (Louisan kapteeni), Theodore Bikel (ensimmäinen perämies), Walter Gotell (toinen perämies), Peter Swanwick (Shonan ensimmäinen perämies), Richard Marner (Shonan toinen perämies)