sunnuntai 2. elokuuta 2015

Katsotut elokuvat: heinäkuu 2015

David Robert Mitchell: It Follows
Nuori nainen saa miesystävältään sekstailun kylkiäisiksi taudin, jossa joku tai jokin alkaa seurata häntä. Taudista voi päästä eroon tartuttamalla se seuraavaan seksikumppaniin – tai sitten ei. Kekseliäs juoni toimii aikansa, mutta valitettavasti elokuva vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Viimeinen puolituntinen on todellista pakkopullaa eikä viimeistä kuvaakaan tarvinne paljon arvailla.

Ted Post: Magnum. 44 (Magnum Force)
Clint Eastwood jäljittää murhaajia Likaisen Harryn jatko-osassa, joka on tyypillisiä jatko-osia toimivampi.

Frank Borzage: Lazybones
Borzagen kertomus saamattomasta amerikkalaisen pikkukaupungin poikamiehestä on lämminhenkinen, paikoin jopa hellyttävä. Kohtaloa ei voi liiaksi hallita ja teimmepä mitä ratkaisuja tahansa, elämä kulkee omalla painollaan eteenpäin. Hieno elokuva.

Kenji Mizoguchi: Rouva Oyu (Oyu-sama)
Nuorta miestä ollaan naittamassa ikäiselleen naiselle, mutta hän rakastuukin naisen leskeksi jääneeseen isosiskoon. Kaiken lisäksi naisella on poika, mikä mutkistaa tilannetta entisestään. Ratkaisu tulee yllättävältä taholta, mutta ei lopulta tee kenenkään elämää helpoksi. Naisen asema ei ole helppo tässäkään Mizoguchin elokuvassa, sillä vanhat moraalisäännöt sanelevat kenen pitää toimia mitenkin. Helppoa ei ole miehelläkään, joka on pakotettu kapinoimaan sydämensä ääntä vastaan. Synkkä ja surumielinen tarina, vaikka kuvat ovatkin kauniita ja musiikki maalailee kohtauksia hienosti. Mestariteoshan tämä on.

Arthur von Gerlach: Verihäät Turinissa (Vanina. Die Galgenhochzeit)
Isä ja tytär kamppailevat kapinallisen nuoren miehen kohtalosta. Katkeroitunut, nuorukaista vihaava kuvernööri haluaa tuhota tämän, tytär puolestaan mennä naimisiin. Lopulta isä punoo pirullisen juonen, jolla rakastavaisten tarina saadaan päätökseen. Tyylitelty kauhuelokuvamainen teos, saksalaista tyrannielokuvaa väkevimmillään.


Fred Newmeyer & Sam Taylor: Anoppi tulee (Hot Water)
Anoppi, tuo ikuisen vitsailun ja kauhistelun aihe on yllättävän harvoin komedioissa esillä. Harold Lloydin menestyneimpiin elokuviin kuuluva Anoppi tulee vitsailee aiheella aikansa, mutta ei kovinkaan toimivasti. Puoleen väliin asti kaikki pysyy hyvin koossa, mutta venytetty loppuhuipentuma syö hyvin myös alkupään hauskuutta.

Sam Taylor & Fred C. Newmeyer: Keltanokka (The Freshman)
Hauska, oman itsensä olemisen tärkeyttä ja periksi antamattomuutta korostava lukiolaiskomedia, jolla on kuitenkin myös alakuloinen puolensa. Harold Lloydin esittämä Harold Lamb on suurkaupunkiin muualta muuttanut nuori mies, joka yrittää saada ystäviä rahan ja mielistelyn avulla. Komedian ja koskettavan draaman sulauttaminen toisiinsa ei ole helppoa, mutta Keltanokassa se onnistuu varsin kiitettävästi. Tuleva tähtinäyttelijä Charles Farrell vilahtaa opiskelijoiden joukossa, parhaiten hänet huomaa Haroldin järjestämien iltamien palvelun hitauteen kyllästyneenä asiakkaana.

Lars Von Trier: Melancholia
August Blomin Maailmanlopun (1916) mieleen tuova kuvaus planeetan törmäämisestä maahan kohtalokkain seurauksin. Tunnelmallinen, synkästä aiheestaan huolimatta paikoin kauniskin elokuva pitää henkilöt keskiössään loppuun asti, eikä innostu tehosteiden viljelemiseen edes ratkaisun hetkillä.

Rex Ingram: Neljä ratsastajaa (The Four Horsemen of the Apocalypse)
“Hollywoodin kapinallisen” tunnetuin elokuva, Rudolph Valentinon läpimurtonakin tunnettu Neljä ratsastajaa on vaikuttava kertomus Eurooppaan maailmansodan alla muuttaneesta emigranttiperheestä ja heidän poikiensa suhtautumisesta sotaan. Ulkoasu on näyttävä, väkivalta on paikoin hyvinkin raakaa ja lopputaistelut sateen piiskaamissa juoksuhaudoissa vetävät vertoja monille myöhemmin tehdyille sotaelokuville. Viimeisiä kuvia sotahautausmaan ristimerestä ei hevin unohda.

Chester Franklin & Sidney Franklin: Going Straight
Tutustumisen arvoinen mykkäelokuva, jossa vanha rikostoveri kiristää uuden elämän syrjään kiinni päässyttä toveriaan mukaan hämärähommiin. Pääosakolmikko – Norma Talmadge, Ralph Lewis, Eugene Pallette – tekee laatutyötä.

Sidney Franklin: The Forbidden City
Vaatimaton uusintafilmatisointi Mary Pickfordin kolme vuotta aikaisemmin tekemästä Madame Butterflystä.

Po-Chih Leong: Out of Reach
Steven Seagal lähtee Puolaan tutkimaan kummityttönsä katoamista. Paikan päällä selviää, että tämä on joutunut ihmiskaupan uhriksi. Seagal pistää tuulemaan, eikä aikaakaan, kun roistot on niputettu sievään ruumiskasaan. Idealtaan hyvä, mutta toteutukseltaan tavanomaista vaatimattomampaa toimintaräimettä.

Steven Spielberg: Tappajahai (Jaws)
Aina yhtä loistava.


Chester Withey: Devil’s Needle
Nuori muotokuvamalli houkuttelee taidemaalariystävänsä kokeilemaan huumeita, eikä siitä seuraa tietenkään mitään hyvää. Tully Marshallin suoritus pohjalle ajautuvana huumeaddiktina on näkemisen arvoinen, loppuun liitetyt dramaattiset juonenkäänteet puolestaan aika turhia.

Bud Boetticher: Lainsuojattoman jäljillä (Ride Lonesome)
Jämäkkä ja vähäeleinen lännenelokuva, jossa Randolph Scottin esittämä palkkionmetsästäjä vie murhamiestä oikeuden eteen. Vastassaan hänellä on miehen veljen joukkojen lisäksi myös kaksi muuta lainsuojatonta, jotka kyttäävät omien tarkoitusperiensä vuoksi mahdollisuutta napata murhamiehen kiinniottamisen kunnia itselleen. Erittäin hyvä elokuva.

Robert Z. Leonard: The Delicious Little Devil
Köyhä tanssijatar ja rikas poikamies tapaavat yökerhon avajaisiltana – ja kuinkas sitten käykään? Vaatimaton romanttinen komedia, jonka arvo on nähdä Mae Murray ja Rudolph Valentino ennen tähteyttään.

Frank Borzage: Salaisuuksia (Secrets)
Pitkänä takaumana, päiväkirjamerkintöjen kautta kerrottu tarina rikkaan perheen tyttären ja köyhän nuorukaisen epäsovinnaisesta rakkaudesta. Lähtökohdiltaan se ei ole kovinkaan originaali, mutta Borzagen käsittelyssä siitä kasvaa elämän mittainen rakkaustarina, jossa kohokohdat ja pettymykset seuraavat luonnollisesti toisiaan. Aivan liian tuntematon mestariteos melodraaman mestarilta.

Baz Luhrmann: Gatsby (The Great Gatsby)
Leonardo DiCaprio on kaikkien ihailema miljonääripoikamies, jonka viikonloppuisiin juhliin kokoontuvat kaikki New Yorkin silmäätekevät. Rikkauksistaan huolimatta hän haluaa vain yhtä asiaa: entisen tyttöystävänsä rakkautta. Citizen Kanea muistuttava tarina opettaa, ettei maineesta ja mammonasta ole sielun tyhjyyden täyttäjäksi. Visuaalisesti huikea, mutta tunnetasolla yllättävän kylmä elokuva.

Louis J. Gasnier: Apachityttö (Parisian Love)
Sekava ja omituinen kertomus pieleen menneestä asuntomurrosta ja sen seurauksista kompastelee heti alkumetreillä, eikä pysty oikaisemaan kurssiaan missään vaiheessa loppuratkaisun ollessa lähes naurettava. Jos Clara Bown elokuviin haluaa tutustua, lähestulkoon mikä muu tahansa on parempi vaihtoehto.

Félix Enríquez Alcalá: Tappava salaisuus (Fire Down Below)
Steven Seagal ratkaisee ympäristörikoksen, hurmaa pikkukaupungin kaunottaren ja antaa pahoille pojille turpaan toimivassa, joskin myös tyhjäkäyntiä sisältävässä rymistelyssä. Mukana menossa Marg Helgenberger, Harry Dean Stanton, Stephen Lang ja Kris Kristofferson.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti