Ciminon suurwestern on kertomus rahan ja väkivallan avulla rakennetusta maasta eli Yhdysvalloista. Siirtolaisiin kyllästyneet karjaparonit palkkaavat joukon pyssymiehiä tappamaan ei-toivotut tunkeilijat ja onnistuvatkin siinä, koska laki on heidän puolellaan. Yksi kaikkien aikojen mahtavimmista lännenelokuvista.
Sergio Leone: Huuliharppukostaja (C’era una volta il West)
Leonen lännenooppera sijoittuu puolestaan rautateille. Salaperäinen muukalainen saapuu pieneen radanvarsikylään tapaamaan murhamiestä, joka ei edes tiedä muukalaisen saapumisen syytä. Tasapainoinen ja hillitty, aikuismainen western sisältää koko joukon kuolemattomia lausahduksia itse kunkin roolihahmon suusta.
Terence Young: Verenpunainen aurinko (Red Sun)
Charles Bronson ja Toshiro Mifune jäljittävät japanilaisdiplomaatilta varastettua samuraimiekkaa viihdyttävässä, joskaan ei kuolemattomassa lännenelokuvassa.
Raymond Bernard: Väärä tsaarintytär (Tarakanova)
Historiallinen suurelokuva nuoresta romaninaisesta, joka yritetään kammeta valtaistuimelle edellisen hallitsijan tyttärenä. Ulkoasultaan viehättävä elokuva jäi Bernardin viimeiseksi mykkäelokuvaksi.
Jacques Feyder: Visages d’enfants (engl. Faces of Children)
Uusperheen ongelmia pienessä alppikylässä. Äidittömän perheen kurjuutta ja ydinperheen tärkeyttä korostetaan ehkä liiaksi, mutta lopputulos on silti mestarillinen. Lapsikuvaus on aitoa, lapsinäyttelijät ovat luonnollisia ja etenkin kapinoivaa, äidin muistoon takertuvaa Jeania esittävä Jean Forest osoittaa olevansa yksi elokuvahistorian suurimmista tahollaan.
Marko Röhr, Kim Saarniluoto: Järven tarina
Metsän tarinan (2012) hengessä tehty dokumentti suomalaisista järvistä, niiden asukkaista ja niihin liittyvästä mytologiasta. Otos paikallaan uiskentelevasta hauesta jäi ikuisesti mieleeni.
Jacques Feyder: Gribiche
Sotaleskeksi jäänyt pariisilaisnainen antaa pienen poikansa adoptoitavaksi rikkaalle amerikkalaisnaiselle, joka lupaa tarjota pojalle parhaan mahdollisen koulutuksen. Keskinkertainen, mutta silti opettavainen tarina osoittaa, ettei omaa onneaan voi rakentaa toisen ihmisen kautta.
Jorma Nortimo: Rovaniemen markkinoilla
Rillumarei-klassikko kolmesta etelän kaveruksesta ja heidän seikkailuistaan lapin kultamailla. Siiri Angerkoski on Muhoksen Mimmin roolissa hulvaton.
Ville Salminen: Lentävä kalakukko
Meno matkustajajunassa voi olla yllättävän mutkikasta ja repäisevää. Esa Pakarinen viihdyttää lämminhenkisellä persoonallaan ja muutamalla hauskalla laulullaan. Hyvän tuulen elokuva.
Edward F. Cline: Ryysyläinen (The Rag Man)
Jackie Coogan ja Max Davidson esittävät köyhiä romukauppiaita, jotka saavat Maxilta huijatun omaisuuden haltuunsa ja näin myös mahdollisuuden parempaan elämään. Yhden katselukerran erikoisuus.
Valentin Vaala: Ihmiset suviyössä
Suomalaisen elokuvan kestävimpiä klassikoita, yhden viikonlopun ajalle sijoittuva kertomus maaseutuyhteisöstä, jossa kuollaan ja synnytään, rakastutaan ja riidellään, tapetaan ja tapellaan.
Valentin Vaala: Niskavuoren naiset
Niskavuori-sarjan esikoinen kertoo koululle opettajattareksi tulleen Ilonan ja häneen rakastuvan, naimisissa tahollaan olevan Niskavuoren Aarnen suhteesta. Loistavat näyttelijät kompensoivat paikoin raskassoutuista tarinankerrontaa.
A. Edward Sutherland: Sankareita satoi tai paistoi (Behind the Front)
Taskuvaras ja häntä takaa-ajava etsivä pestautuvat maailmansotaan matkalla olevan armeijan joukkoihin ja toisiaan tunnistamatta ystävystyvät. Wallace Beeryn ja Raymond Hattonin yhteistyön aloittanut mykkäfarssi ei kummempia tarjoa.
Frank Borzage: Humoreski (Humoresque)
Borzagen ensimmäisenä merkittävänä elokuvana pidetty Humoreski kertoo New Yorkin ghetosta maailmanmaineeseen nousseen venäläissiirtolaisten pojan tarinan. Huippuviulistin elämä muuttuu dramaattisesti hänen osallistuttuaan maailmansotaan, mutta borzagemaisen lämminhenkinen loppu pelastaa kaikkien päivän – jopa katsojankin.
Dome Karukoski: Leijonasydän
Jos pisteitä jaettaisiin hyvän tarkoituksen perusteella, Karukosken teoksella olisi mahdollisuuksia. Suomalaisista uusnatseista kertova Leijonasydän on kuitenkin kaikin puolin surkea elokuva, joten eipä tälle oikein pisteitä voi antaa. Miettikääpä dialogia, ei kai kukaan oikeasti tuolla tavalla puhu? Lopputekstit olivat elokuvan parasta antia.
Erik Carson: The Octagon – hiljaiset tappajat (The Octagon)
Tylsääkin tylsempi Chuck Norris -häröily, jossa maestro jahtaa kaikenlaisia kummallisuuksia osaavia ninjoja. Mukana menossa Lee Van Cleef.
Ernst Lubitsch: Carmen
Lubitschin railakas ja rohkea näkemys kuuluisasta aiheesta on pääosaa esittävän Pola Negrin näytöstä alusta loppuun: tätä elokuvaa katsoessa ei tarvitse ihmetellä, miksi raketin lailla elokuvamaailman tähdistöön noussut puolalainen teki aikalaisiinsa niin suuren vaikutuksen.
George Miller: Mad Max: Fury Road
Ensin ajellaan aavikolla yhteen suuntaan, sitten toiseen – ja koko ajan tapellaan. Tyhjänpäiväinen ja tylsä elokuva.
Kenji Mizoguchi: Gionin sisarukset (Gion no kyudai)
Kahden geishasisaruksen elämästä kertova elokuva osoittaa, kuinka heikoilla jäillä nainen liikkuu, jos hänellä ei ole vahvaa miestä taustallaan. Sisaruksista rauhallisempi ja alistuvampi saa kokea, kuinka temperamenttinen ja miehiä hyväksi käyttävä sisar joutuu maksamaan käytöksestään kovan hinnan. Mizoguchin ensimmäisenä mestariteoksena pidetty elokuva.
Cornelius Hintner: Die Würghand (engl. The Strangling Hand)
Kaunis Rose pyörittää rikkaita miehiä miten tahtoo, mutta menee lopulta liian pitkälle ja kokee kauhean lopun pettämänsä miehen isän käsien kautta. Itävaltalainen mykkäelokuva.
Jean Renoir: Nana
Stroheimilainen näkemys rahan ja seksin vaikutusvallasta ja siitä, kuinka ne avaavat ovia, jotka muuten pysyisivät kiinni. Hieno teos, jonka arvostus on vuosikymmenten aikana ansaitusti noussut.
Quentin Tarantino: The Hateful Eight
Erittäin komean näköinen, mutta liikaa tylsänpuoleista dialogia sisältävä western kertoo palkkionmetsästäjästä, joka on viemässä murhasta syytettyä naista hirsipuuhun. Matka keskeytyy lumimyrskyn vuoksi ja pysähdyspaikaksi valikoituneessa majatalossa käydään lopulta verihurmeinen välienselvittely, josta jokainen paikalla olija pääsee osalliseksi. Samuel L. Jacksonin kertomus sisällissodan veteraanin pojan kohtalosta on rimanalitus, jollaista ei olisi Tarantinonkaan elokuvassa odottanut kuulevansa.
Jack Arnold: Vieraat ulkoavaruudesta (It Came from Outer Space)
Arnoldin ensimmäinen scifi-elokuva kertoo maahan pudonneen meteorin sisällä matkustavasta alienista. Kuten tavallista, kukaan ei usko silminnäkijää ennen kuin on liian myöhäistä. Kiinnostava, mutta turhan verkkainen elokuva ei nouse Arnoldin muiden 1950-luvun klassikoiden tasolle.
Don Siegel: Tappajat (The Killers)
Lee Marvin ja Clu Gulager jahtaavat suuret rahat puhaltanutta roistoryhmää, jonka jokainen jäsen yrittää pelastaa itsensä pinteestä parhaalla mahdollisella tavalla. Nimivahva näyttelijäryhmä (Angie Dickinson, Ronald Reagan, John Cassavetes) tekee takuuvarmaa työtä, eikä toimintaa säästellä rahtuakaan. Tiukka paketti.
Satyajit Ray: Mahapurush (engl. The Holy Man)
Rikas leskimies ryhtyy pyhän miehen opetuslapseksi. Hänen tyttärensä päättää tehdä samoin, tosin vain antaakseen opetuksen poikaystävälleen. Vaatimaton elokuva, jonka pointti meni ensimmäisellä katselukerralla täysin ohi.
Edward Sutherland: Sankarit merellä (We’re in the Navy Now)
Wallace Beery ja Raymond Hatton koheltavat merisotilaina liiankin yritteliäässä sotilasfarssissa.
Jean Epstein: Les aventures de Robert Macaire (engl. The Adventures of Robert Macaire)
Pitkä ja pitkäveteinen kertomus Ranskan maaseudulla kuljeksivasta veijarikaksikosta. Kaverusten seikkailumatka on kyllä näyttävä, mutta samalla myös auttamattoman tylsä ja sieluton: hitaasti ja tasapaksusti etenevässä tarinassa ei ole yhtään huippukohtaa, johon takertua. Pitkät välitekstit tekevät elokuvasta entistä raskaamman seurata, eivätkä hahmojen väliset jännitteet toimi kuin ajoittain.
Jean Epstein: Mogulien leijona (Le lion des Mogols)
Tähtinäyttelijä Ivan Mozzhuhinin käsikirjoittama tarina nuoresta, hallitsijaansa vastaan nousevasta prinssistä, joka pakenee kotimaastaan aina Pariisiin saakka. Näyttävä, mutta muilta osin vaatimaton elokuva on yksi nimike lisää molempien suurmiesten filmografiaan.
Alejandro Gonzalés Iñárritu: The Revenant
Leonardo DiCaprio tekee yhden uransa hienoimmista roolisuorituksista eränkävijä Hugh Glassina, jonka hänen matkatoverinsa jättävät metsään kuolemaan karhun hyökättyä miehen kimppuun. Glass kuitenkin toipuu ja lähtee takaa-ajoon. Karhun hyökkäys on todella vaikuttavasti tehty. Pituutta on hivenen liikaa, mutta lähes kolmituntinen elokuva on silti vaivatonta katsoa läpi – toisin kuin vaikkapa Tarantinon uutukainen.
Akira Kurosawa: Rashomon – paholaisen temppeli (Rashômon)
Kurosawan klassikkoteos kertoo metsässä tapahtuneesta välikohtauksesta, jonka seurauksena muuan mies tapettiin. Vai tekikö hän sittenkin itsemurhan? Neljä silminnäkijää kertoo tapahtuneesta kukin oman versionsa ja katsojan tehtäväksi jää päätellä, kuka puhuu totta ja kuka itselleen mieluisalla tavalla. Kurosawan parhaimmistoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti