lauantai 10. marraskuuta 2012

The Struggle


Vuosikymmenten ajan eri lähteet ovat vakuutelleet, kuinka D. W. Griffith oli täydellisen muuntautumiskyvytön äänielokuviin ja kuinka hänen kaksi elokuvaansa – Abraham Lincoln (1930) ja The Struggle (1931) – olivat heikkotasoisia teoksia kaikin puolin. Kiitos dvd:n, itse kullakin on tätä nykyä mahdollisuus tarkistaa, vastaavatko elokuvahistorioitsijoiden mielipiteet omiamme. Monet epäonnistuneiksi arvostellut elokuvat ovat nousseet uusien katsojasukupolvien myötä arvostuksessa korkeammalle ja saman toivoisin näkeväni myös Griffithin viimeisen ohjaustyön The Struggle kohdalla: se kun on huomattavasti mainettaan parempi elokuva.

Griffith oli The Strugglea tehdessään jo lähes kuudenkymmenen. Normaalistihan tuo ei ole ikä eikä mikään, mutta siinä vaiheessa kun lukuisat edelliset ohjaustyöt ovat epäonnistuneet ja viimeisestä menestyselokuvastakin on kymmenen vuotta (Läpi myrskyn / Way Down East, 1920), ikä tuo tiettyjä esteitä ja paineita. Niinpä Griffithin oli vaikeaa löytää rahoittajaa tarinalleen kieltolain aikaisesta Amerikasta, joten hänen ei auttanut kuin rahoittaa elokuva itse. Aikalaisvastaanotto oli murskaava ja lopetti Griffithin neljännesvuosisadan kestäneen elokuvauran tähän.

The Struggle muistuttaa pitkälti Griffithin Biographin ajan teoksia. Tarina, jossa kunniallisessa työssä oleva perheenisä Jimmie (Hal Skelly) ajautuu alkoholin myötä kurimukseen ja lopulta itsemurhan partaalle, on karu ja kaunistelematon. Aivan kuten kaksikymmentä vuotta aiemmin, jolloin Griffithiä pidettiin koko elokuvamaailman suurimpana ohjaajana, ei ohjaaja suostu sievistelyyn tai lisää joukkoon keventävää huumoria. Loppuratkaisua edeltävä jakso, jossa rakastettavasta perheenisästä on tullut raivohullu, itsekseen mumiseva ihmisraunio, joka ei tunnista edes omaa tytärtään, on griffithiläistä realismia parhaimmillaan. Tällaisenaan se taisi vain olla liian rankkaa laman kourissa kamppaileville aikalaisille, jotka olisivat halunneet ennemmin paeta arkea elokuviin kuin nähdä sitä siellä.


Ei elokuvaa voi väittää teknisestikään heikoksi. Päinvastoin, erityisesti äänen käyttö on edistyksellistä. Dialogia on moitittu toisinaan latteaksi, mutta vaikka se sitä olisikin, sen esittäminen on silti luontevaa. Henkilöt puhuvat toistensa päälle, musiikki ja taustahäly limittyvät dialogikohtauksiin luonnollisesti ja näyttelijöiden artikulointi on selkeää. Jimmien ja hänen perheensä kurimusta tuetaan myös lavastein, jotka peilaavat päähenkilön yhä ahdistavammaksi ja tuskaisemmaksi käyvää tilannetta oivasti. Griffithin mykkäelokuville ominaisia leikkausvirheitäkään ei esiinny. Loppuhuipentumassa nähdään vanhan mestarin tavaramerkki, rinnakkaisleikkaus, kun perheenäiti Florrie (Zita Johann) rientää pelastamaan tytärtään mielipuolisen Jimmien kynsistä.

Griffithin taito luoda voimakkaita kohtauksia suurten tapahtumavirtojen keskelle ihastuttaa edelleen. The Strugglen avainkohtaus on mielestäni se, kun päiviä juomaretkillään ollut Jimmie päättää palata kotiin. Hän nousee hitaasti rappusia, saapuu kotiovelleen, mutta ei astukaan sisään. Sen sijaan hän alkaa hitaasti perääntyä kohti rappukäytävää, pelokas katse kiinnittyneenä oveen. Lopulta hän katoaa portaikkoon, eikä paluuta entiseen ole – seuraavan kerran kun Jimmie yrittää paluuta, on perhe jo häädetty asunnosta.

Ainoa merkittävä virhe on osajako. Taloudellisiin vaikeuksiin ajautuneella Griffithillä ei ollut varaa palkata nimekkäitä näyttelijöitä, vaan pikemminkin ottaa niitä, joita sai. Broadwaylla esiintyneen Hal Skellyn valinta miespääosaan on onnistunut, mutta Universalin Muumiossakin (The Mummy, 1932) esiintynyttä Zita Johannia on pakko pitää harhalaukauksena, sen verran heikkolahjaisesta näyttelijästä on kyse. Edna Hagen heidän tyttärenään on lähes yhtä vaatimatonta tasoa.

The Struggle on pienistä virheistään huolimatta kaikkea muuta kuin ”veltto ja säälittävän hölmö saarna” (Time) tai ”herra Griffithin oma vanhentunut esityksensä” (Sun), vaan aikaansa edellä ollut, rohkea ja kaunistelematon melodraama, joka paremmilla näyttelijävalinnoilla olisi voinut olla mestariteos.

THE STRUGGLE, 1931 Yhdysvallat
Tuotanto: United Artists Tuottaja: D. W. Griffith Ohjaus: D. W. Griffith Käsikirjoitus: Anita Loos, John Emerson Kuvaus: Joseph Rutternberg, Nick Rogalli Leikkaus: Barney Rogan
Näyttelijät: Hal Skelly (Jimmie Wilson), Zita Johann (Florrie), Charlotte Wynters (Nina), Evelyn Baldwin (Nan Wilson), Jackson Halliday (Johnnie Marshall), Edna Hagan (Mary), Claude Cooper (Sam), Arthur Lipson (Cohen)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti