Vampyr

Tanskalainen  Carl Theodor Dreyer ehti ohjata elokuvia kotimaansa lisäksi Ruotsissa, Norjassa sekä Saksassa ennen saapumistaan Ranskaan 1920-luvun puolivälin jälkeen. Siellä hänet otettiin sydämellisesti vastaan antamalla hänelle vapaat kädet haluamaansa elokuvaa varten. Vaikka Dreyerin ensimmäinen ranskalaiselokuva, vuonna 1928 valmistunut Jeanne d’Arcin kärsimys (La Passion de Jeanne D’Arc) ei menestynytkään aivan studion toivomalla tavalla, sai Dreyer siitä huolimatta yrittää uudemman kerran. Tuloksena oli Vampyr (tunnetaan myös nimellä Vampyr - Der Traum des Allan Grey, 1932), Dreyerin ensimmäinen äänielokuva ja samalla yksi omalaatuisimmista ja mielenkiintoisimmista koskaan tehdyistä kauhuelokuvista.

Vampyrin tapahtumat sijoittuvat pieneen ranskalaiseen Courtempierren kylään, jonne saapuu paholaisen palvontaa ja vampirismia tutkiva nuorukainen, Allan Grey (Julian West). Hän asettuu paikalliseen majataloon ja vaistoaa, ettei kylässä ole kaikki aivan kohdallaan. Keskellä yötä hänen huoneeseensa saapuu tuntematon mies, joka jättää hänen huomaansa paketin ja painottaa, ettei sitä saa avata ennen hänen kuolemaansa. Allanin vilkas mielikuvitus herää tapahtuman myötä ja hän lähtee seuraamaan miestä kuulaaseen suviyöhön. Kun mies saa vielä samana yönä surmansa, Allan tempautuu mukaan eriskummallisen tuntuisen kylän tapahtumiin.

Vampyr poikkeaa täysin Dreyerin edellisestä elokuvasta. Siinä missä Jeanne d’Arc on energinen, äänielokuvan tapaan vuoropuheluun ja sen myötä nopeaan leikkaukseen nojaava mykkäelokuva, on Vampyr ääniraidastaan huolimatta enemmän mykkäelokuvaa kuin äänielokuvaa. Kolmella eri kielellä (englanti, saksa, ranska) toteutetun elokuvan dialogi on karsittu aivan minimiin ja elokuvan tapahtumia kerrotaan monin paikoin välitekstien avulla. Tarinan kuljetus on puolestaan viipyilevää, ehkä hivenen hidastempoistakin. Jeannen nojautuessa todenmukaisuuteen, on Vampyr kuin kiehtova painajaisuni, johon kerran sukellettuaan ei tahdo irrottautua. Ranskalainen avantgarde ja saksalainen ekspressionismi yhdistyvät kiehtovalla tavalla skandinaaviseen luonnontuntemukseen ja kesäisen yön kauhutarina pysyykin aina yhtä tuoreena katselukerroista riippumatta. Henkilökohtaisesti sijoitan Vampyrin vanhojen keskeisten kauhuelokuvien joukkoon F. W. Murnaun Nosferatun (1922) sekä Jean Epsteinin Usherin talon häviön (La Chute de la maison Usher, 1928) rinnalle – näissä kaikissa kolmessa elokuvassa ovat kuolema ja tuonpuoleisen viileä henkäys alati läsnä.

Vampyyriaiheiset elokuvat menettävät usein osan tehostaan siinä vaiheessa, kun pahan konkretisoituma ilmestyy valkokankaalle torahampaineen. Myös Dreyerin elokuvassa vampyyri näytetään, mutta hienostuneesti: se on vain yössä ohimennen näyttäytyvä hahmo. Elokuvan suurimmat kauhut syntyvätkin katsojan mielikuvituksessa, jota ruokkivat tehokkaasti Herrmann Warmin lavastus, Rudolph Matén kuvaus sekä erinomaisesta, tunnelmaa luovasta säestyksestä huolehtinut Wolfgang Zeller.

Ensimmäistä kertaa elokuvaa katsovalle ja sen taustoja tietämättömälle on kerrottava, että sameasta kuvastaan ja ylivalottuneisuudesta huolimatta elokuva ei ole viallinen. Kyseessä on vahingossa syntynyt tehokeino, joka syntyi, kun elokuvan ensimmäinen kela sai liikaa valoa Matén huolimattomuuden johdosta. Dreyer kuitenkin ihastui näkemäänsä siinä määrin, että halusi käyttää moista keinoa koko elokuvan ajan.

Dreyerin työtahti hiipui Vampyrin jälkeen. Hän palasi takaisin kotimaahansa vain huomatakseen, että elokuvien teko oli monien syiden vuoksi huomattavasti vaikeampaa kuin hänen aloitellessaan uraansa. Kun Dreyer oli siihen mennessä hieman yli kymmenen vuotta kestäneen uransa aikana tehnyt kymmenen pitkää elokuvaa, viimeisten vuosikymmenten aikana elokuvia valmistui ainoastaan neljä, joista viimeisenä Gertrud vuonna 1964.

VAMPYR, 1932 Saksa/Ranska
Tuotanto: Tobis-Filmkunst GmbH Tuottaja: Carl Theodor Dreyer, Julian West Ohjaus: Carl Theodor Dreyer Käsikirjoitus: Christen Jul, Carl Theodor Dreyer (J. Sheridan Le Fanun novellin Carmilla pohjalta) Kuvaus: Rudolph Maté, Louis Née Lavastus: Hermann Warm Leikkaus: Tonka Taldy Musiikki: Wolfgang Zeller Äänitys: Dr. Hans Bittman
Näyttelijät: Julian West (Allan Grey), Maurice Schutz (kartanonherra), Rena Mandel (Gisèle), Sybille Schmitz (Léone), Jan Hieronimko (kylän tohtori), Henriette Gérard (vanha nainen hautausmaalla), Albert Bras (iäkäs palvelija), N. Babanini (hänen vaimonsa), Jane Mora (hoitajatar)