”Tärkein asia jonka halusin elokuvallani tehdä, oli luoda kokemus, joka antaisi katsojalle mahdollisuuden tuntea Vietnamin sodan kauhun, hulluuden, aistillisuuden ja moraalisen ongelman (…) Yritin tuoda esille niin monta näkökulmaa kuin mahdollista. Ja haluan sen menevän vieläkin pidemmälle, moraalin ytimeen, joka on kaikkien sotien takana.” Francis Ford CoppolaSilloin kun minä olin nuori, ei kaveripiirissäni katsottu elokuvia kuin satunnaisesti. Nekin vähät olivat toiminta-, kauhu- tai sotaelokuvia ja vieläpä niin, että samoja kasetteja pyöritettiin kerta toisensa jälkeen. Sotaelokuvissa oli kolme suosikkia: Michael Ciminon Kauriinmetsästäjä (The Deer Hunter, 1978), Oliver Stonen Platoon – nuoret sotilaat (Platoon, 1986) ja Stanley Kubrickin Full Metal Jacket (1987). Francis (Ford) Coppolan Ilmestyskirja. Nyt (Apocalypse Now, 1979) ei sen sijaan herättänyt suurta kiinnostusta, kenties sen epätavallisemman lähestymiskulman vuoksi.
Myöhäisherännäisenä elokuvaharrastajana minun on tunnustettava, että itsekin näin Ilmestyskirjan vasta kymmenisen vuotta sitten. Kyseessä oli Coppolan uudelleen leikkaama, alkuperäistä versiota huomattavasti pidempi Redux-versio. Melkoisesti lokaa niskaansa saanut Redux tuntui ensi näkemältä kertakaikkisen loistavalta, kunnes myöhemmin katsoin aiheelliseksi tutustua myös alkuperäiseen näkemykseen. Sen jälkeen en ole kokenut tarvetta palata Reduxin pariin, vaikka vertailun vuoksi kenties pitäisikin.
Joseph Conradin romaaniin Pimeyden sydän (1902) löyhästi pohjautuva elokuva alkaa Saigonista, jossa tiedustelupalvelun veteraani, Martin Sheenin esittämä kapteeni Willard odottaa seuraavaa komennustaan. Hänen yllätyksekseen se koskee Kamputsean viidakoihin kadonneen eversti Walter E. Kurtzin (Marlon Brando) löytämistä. Yhdysvaltojen armeijan parhaisiin upseereihin lukeutunut Kurtz on koonnut ympärilleen viidakkoarmeijan ja käy nyt omaa sotaansa salaisesta tukikohdasta käsin. Willard saa tehtäväkseen löytää ja tuhota Kurtz, avukseen hän saa torpedoveneen ja muutaman sotilaan.
Filippiineillä kuvattu, vastoinkäymisten koettelema ja lopulta jopa 30 miljoonaa dollaria maksanut elokuva lähtee viemään tutun oloista tarinaansa sivupoluille heti alusta alkaen. Sen sijaan että Coppola ja toisena käsikirjoittajana toiminut John Milius olisivat tehneet monista myöhemmistä elokuvista tutun ”löydä, tuhoa ja pakene” -kertomuksen, he vievät sotamiehensä kauhun alkulähteille, keskelle läpipääsemättömintä viidakkoa, jossa ihmishenki ei ole minkään arvoinen ja jossa mikään ei ole pyhää eikä ylevää. Kuumuus, kosteus, väsymys ja alituinen kuolemanpelko murjovat mieltä niin kauan, ettei tavallisen miehen psyykestä jää mitään jäljelle. Jos jää, se hoidetaan huumeilla. Ilmestyskirja näyttää, kuinka sota tekee tehtävänsä, aina.
Kyseessä ei ole kuitenkaan pasifistinen elokuva. Se ei esitä ratkaisuja tai vaihtoehtoja, vaan pikemminkin luo konflikteja tapahtumien välillä ja niiden sisällä. Se puhuttelee katsojaa sekä yksityisellä että yleisellä tasolla, kyseenalaistaa ja herättää kysymyksiä: kenellä on lupa tappaa, kuka on oikeutettu tuomitsemaan vai onko kukaan? Varjoista hiipivän, filosofisia pohdintoja esittävän Kurtzin viimeiseen kommenttiin kiteytyy paljon: ”Me opetamme nuoria miehiä pudottamaan napalmia ihmisten niskaan, mutta emme salli heidän kirjoittaa vittua lentokoneisiinsa, koska se on säädytöntä.” Loppuhuipentuma tuo mieleen Sergei Eisensteinin esikoiselokuvan Lakko (Statška, 1924).
Coppola lataa sotaoopperansa niin täyteen merkityksellisiä ja unohtumattomia jaksoja, että on suoranainen ihme, kuinka elokuva ei muserru niiden alle. Kaikki on suurempaa, näyttävämpää ja todenmukaisempaa kuin koskaan aiemmin. Teknologia jyrää alkeellisuuden, rock ja huumeet pitävät huolta vapauden sanomaa jakavista miehistä napalmin kuorruttaessa vastaan hangoittelevat kasvottomat viholliset. Surffaaminen aamun aalloissa on yhtä tärkeää kuin Vietkongin eliminoiminen, koiranpentu tuo lohtua järjettömyyteen, Playboyn puputytöt seksiä sotaan. Kaikkialla on läsnä hulluutta, mielettömyyttä ja tuhoa.
Martin Sheen tekee loistosuorituksen kapteeni Willardin roolissa ja aivan yhtä suurenmoinen on eversti Kurtzia esittävä Brandokin. Elokuvan todennäköisesti tunnetuin hahmo on Oscar-ehdokkuuden napanneen Robert Duvallin sekopäinen everstiluutnantti Kilgore, joka ”rakastaa napalmin tuoksua aamuisin”. Sivuosissa nähdään Dennis Hopperin, Frederic Forrestin, Laurence Fishburnen ja Harrison Fordin kaltaisia nimimiehiä, Coppola itse esittää toimittajaa.
Elokuvan menestys yllätti monet. Suurta uhkapeliä tuotantoyhtiönsä tulevaisuudella pelannut ohjaaja pääsi taloudellisesti jopa voitolle, eikä Ilmestyskirja menestynyt huonosti palkintogaaloissakaan, tästä esimerkkeinä Cannesissa voitettu Kultainen palmu sekä kahdeksan Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti parhaan kuvauksen ja äänileikkauksen palkinnot. Coppolan loistelias vuosikymmen huipentui kaikkien aikojen parhaaseen Vietnam-elokuvaan, joka saattaa olla kaikkien aikojen paras sotaelokuvakin ylipäätään.
APOCALYPSE NOW, 1979 Yhdysvallat
Tuotanto: Omni-Zoetrope Tuottaja: Francis Coppola Ohjaus: Francis Coppola Käsikirjoitus: John Milius, Francis Coppola (Joseph Conradin romaanin Pimeyden sydän innoittamana) Kuvaus: Vittorio Storaro Lavastus: Dean Tavoularis Leikkaus: Walter Murch, Gerald B. Greenberg, Lisa Fruchtman Maskeeraus: Fred C. Blau Jr., Jack Young Musiikki: Carmine Coppola, Francis Coppola (otteita Richard Wagnerilta ja The Doorsilta) Äänitys: Walter Mursch
Näyttelijät: Martin Sheen (kapteeni Benjamin L. Willard), Marlon Brando (eversti Walter E. Kurtz), RObert Duvall (everstiluutnantti Kilgore), Frederic Forrest (Jay "Chef" Hicks), Dennis Hopper (reportteri), Sam Bottoms (Lance B. Johnson), Laurence Fishburne (Tyrone "Clean" Miller), Albert Hall (Phillips), Harrison Ford (Lucas)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti