Maailma on kaunis, mutta ihminen tekee siitä ruman. Sen sijaan että suojelisimme ja varjelisimme niitä, jotka eivät pysty puolustautumaan, me alistamme ja kohtelemme heitä kaltoin ja pidämme toimiamme poikkeuksetta oikeutettuina. Me voimme ja saamme päättää, kuka saa kärsiä ja kuka nauttia, olemmehan luomakunnan kruunu, Jumalan kuva, ravintoketjun yläoksa ja kaikkea tuota, mitä meille opetetaan ja tolkutetaan. Vai sittenkin jotain muuta, jotain vähemmän ylevää?Kuuluisan tarinan mukaan filosofi Friedrich Nietzsche näki Torinon kadulla, kuinka iäkäs ajuri koetti saada niskuroivan hevosensa liikkeelle. Kun näin ei tapahtunut, mies alkoi piiskata hevosta. Nietzsche ryntäsi väliin ja pelasti eläimen omistajansa iskuilta, mutta sai itse hermoromahduksen, joka järkytti hänen mielensä lopullisesti. Nietzsche eli tämän jälkeen vielä kymmenen vuotta, mutta ei sanonut enää sanaakaan. Hevosen kohtalo on sen sijaan jäänyt tuntemattomaksi, mutta se on toiminut innoittajana unkarilaiselle Béla Tarrille hänen viimeiseen elokuvaansa Torinon hevonen (A torinói ló, 2011).
Torinon hevonen seuraa kuuden päivän ajan luontokappaleen omistajaa, kätensä toimintakyvyn menettänyttä ajuria (erinomainen János Derzsi) ja hänen tytärtään (Erika Bók), jotka asuvat tuulen ja kuivuuden autioittamaa maatilkkua. Ankean elämän rutiinit rikkoutuvat vain satunnaisten vierailijoiden myötä, muuten kaksikko saa olla omissa oloissaan. Hevonen jää fyysisesti taustalle, mutta toimii silti dynamona kaikelle valkokankaan tapahtumille.
Torinon hevonen on niitä elokuvia, jotka on helppo tuomita roskaksi tai tekotaiteelliseksi kuonaksi jo pelkästään toteutuksensa puolesta. Neljäminuuttinen avauskohtaus, jossa hevonen ja ajuri kulkevat autiota kärrypolkua kotiin, näyttää mitä tuleman pitää. Pitkät, useamman minuutin mittaiset otokset, joissa ei useimmiten edes puhuta, jatkuvat elokuvan loppuun asti. Perinteistä juontakaan ei ole, vaan elokuvan hahmot ovat ja elävät elämäänsä päivästä toiseen kuten ovat tähänkin mennessä eläneet. Ääniraita koostuu pitkälti tuulen ulvonnasta, vaihtelua siihen tuo Mihály Vigin tunnelmallinen, surumielinen musiikki.
Itselleni Tarrin elokuva edustaa täydellistä kuvan ja äänen synteesiä, mykän elokuvan perinnettä hyödyntävää kuvilla kertomisen taitoa, jossa tuuli, kylmyys ja talon seinistä huokuva kosteus tuntuvat katsojankin iholla. Yksikään kameran liike ei ole turha eikä yksikään kuva vajavaisesti sommiteltu. Kaikki ylimääräinen on karsittu ja lopputulos on hypnoottinen. Kuvaamansa maailman ankeudesta huolimatta Tarr luo synkeyden keskelle myös kauneutta ja monet Torinon hevosen kuvista voisi huoletta jäljentää koko seinän kokoisiksi maalauksiksi. Elokuvaa katsoessa on helppo uskoa, että kyseessä on ohjaajansa viimeinen elokuva, sillä mitä hän voisi Torinon hevosen jälkeen muka tehdä?
Tarrin ja László Krasznahorkain käsikirjoittaman tarinan näkyvimmät hahmot ovat ajuri ja hänen tyttärensä. He ovat olosuhteiden musertamia, omaan surkeuteensa turtuneita hahmoja, joiden elämästä on jo kauan aikaa sitten kadonnut niin ilo kuin optimismikin. Turhautuneisuutensa mies purkaa hevoseen, häntä pyyteettömästi tottelevaan luontokappaleeseen, joka saa sekin lopulta tarpeekseen. Siinä vaiheessa kun hevonen kieltäytyy yhteistyöstä, on loppu jo lähellä. Yritys lähteä tuulen piiskaamalta maatilalta ja tarrata uuteen mahdollisuuteen on sekin vain itselleen valehtelemista. Näillä ihmisillä ei ole toivoa ja lopulta jäljelle jää vain pimeys. Tarr kieltää elokuvansa olevan sen enempää ajankohtainen kuin poliittinenkaan kannanotto, mutta itselleni tulee elokuvaa katsoessa väistämättä mieleen, että muutoksiin kykenemättömien kohtalo on nääntyä maailman paineen alla.
Torinon hevonen on magneetin lailla puoleensa vetävä teos, joka herättää joka katselukerran myötä halun katsoa elokuva alusta lähtien uudelleen. Se on yksi kauneimmista ja vaikuttavimmista elokuvista, joita olen nähnyt. Askeettisen ulkoasun ja alakuloisen tarinan ei pidä antaa hämätä, sillä elokuvalla on paljon sanottavaa ihmisyydestä ja maailman menosta ylipäätään. Toisaalta, jos taide-elokuva ei tunnu omimmalta tyyliltä, tähän elokuvaan ei välttämättä kannata panostaa, sen verran erikoinen teos Torinon hevonen on.
A TORINÓI LÓ, 2011 Unkari/Ranska/Saksa/Sveitsi/Yhdysvallat
Tuotanto: TT Filmmûhely Tuottajat: Gábor Téni, Martin Hagemann, Juliette Lepoutre, Marie-Pierre Macia, Ruth Waldburger Ohjaus: Béla Tarr, Ágnes Hranitzky Käsikirjoitus: Béla Tarr, László Krasznahorkai Kuvaus: Fred Kelemen Leikkaus: Ágnes Hranitzky Musiikki: Mihály Vig
Näyttelijät: János Derzsi (Ohlsdorfer), Erika Bók (Ohlsdorferin tytär), Mihály Kormos (Bernhard), Ricsi (hevonen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti