Murders in the Rue Morgue

Robert Floreyn menetettyä paikkansa Frankensteinin tuotannossa, tarjosi Universal hänelle ja Frankensteinista yli jääneelle näyttelijäryhmälle toista kauhuelokuvaa filmattavaksi. Edgar Allan Poen samannimiseen novelliin pohjautuvasta Murders in the Rue Morguesta (1932) muodostui, jos nyt ei aivan parhaiden Universal-klassikoiden veroinen teos, niin kelpo lisä yhtiön kauhukavalkadiin kuitenkin. Valitettavasti vain tämäkin elokuva on hautautunut yhtiön suurimpien tuotosten alle ja toivottavasti joskus koittaakin päivä, jolloin markkinoille tuodaan myös tuntemattomampia Universalin kauhuelokuvia.

Vuoden 1845 Pariisiin sijoittuva elokuva kertoo Draculana muistetun Bela Lugosin esittämästä tiedemiehestä, tohtori Miraklesta. Mirakle tekee salaisessa laboratoriossaan kauhistuttavia ihmiskokeita, joihin hän tarvitsee nuorten naisten verta. Apunaan hänellä on koulutettu gorilla, joka hankkii hänelle uhreja. Lopulta poliisi saa vihiä Miraklen hämäräpuuhista.

Robert Florey ei ollut elokuvantekijänä yhtä perinteisiin nojaava kuin Draculasta (1931) ja Frankensteinista (1931) vastanneet Tod Browning ja James Whale, joten Murders in the Rue Morgue onkin  näitä kauhuklassikoita huomattavasti tyylitellympi teos. Tummanpuhuva, vahvasti ekspressionistinen Pariisi on luotu vaikuttavan näköiseksi ja teknisen puolen kokeilut antavat elokuvalle raikkaan vivahduksen. Tarina on paketoitu tiiviisti, joskin paikoin vauhtia olisi sopinut hiljentää, sillä tällaisenaan se ei pohjusta sen enempää hahmoja kuin tapahtumiakaan. Toisaalta hieman yli tunnin mittaisen kauhuelokuvan tuskin odotetaankaan tarjoavan sen syvällisempää. Aikalaissensorit leikkasivat elokuvasta kohtauksen, jossa Mirakle tekee kokeitaan nuorella naisella, mutta poistettu kuvamateriaali on sittemmin palautettu elokuvaan.

Kun mukana on Bela Lugosin kaltainen kauhuikoni, on virheet helppo antaa anteeksi. Lugosi onkin roolissaan tutun pirullinen ja hänen mielipuoli tohtorinsa lukeutuu tähden parhaiden valkokangasroolien joukkoon. Samaa ei voi sanoa muusta näyttelijäryhmästä, joka on tasaisen harmaata massaa alusta loppuun – edes vanhan kunnon Brandon Hurstin (Nauruihminen, 1928) lyhyt esilläolo ei nouse huomattavaan asemaan. Florey ja Universal olisivat saaneet kieltämättä panostaa näyttelijöiden valintaan enemmän.

Heikkouksistaan huolimatta Murders in the Rue Morgue on hyvä elokuva, jonka parissa viihtyy vaivattomasti sen tunnin mittaisen keston ajan. Ulkoasu on tyylikäs, tarina vauhdikas ja Lugosi voimissaan – mitä muuta vanhojen kauhuelokuvien ystävä enää tarvitsee? No, ehkäpä kunnollinen loppuhuipentuma olisi ollut suotavaa. Tarinasta on olemassa ainakin kaksi myöhempää elokuvaversiota (Phantom of the Rue Morgue, 1954 ja Murders in the Rue Morgue, 1971).

MURDERS IN THE RUE MORGUE, 1932 Yhdysvallat
Tuotanto: Universal Pictures Tuottaja: Carl Laemmle Jr. Ohjaus: Robert Florey Käsikirjoitus: John Huston, Robert Florey, Ethel M. Kelly, Tom Reed, Dale Van Every (Edgar Allan Poen tarinasta) Kuvaus: Karl Freund Lavastus: Charles D. Hall Leikkaus: Milton Carruth Maskeeraus: Jack P. Pierce Musiikki: Heinz Roemheld Äänitys: C. Roy Hunter
Näyttelijät: Bela Lugosi (tri Mirakle), Sidney Fox (nti Camille L’Espanaye), Leon Ames (Pierre Dupin), Bert Roach (Paul), Betty Ross Clarke (rva L’Espanaye), Brandon Hurst (poliisipäällikkö)