Musashino fujin

Michiko Akiyama (Kinuyo Tanaka) on tokiolaisnainen, joka pakenee miehensä Tadaon (Masayaki Mori) kanssa Tokion pommituksia vanhempiensa luo maaseudulle. Hyvin pian selviää, että pariskunnan yhteiselo on rakoillut jo jonkin aikaa, mutta aivan kuin velvollisuudentunnosta he ovat edelleen yhdessä. Avioero ei tule kuitenkaan Michikon mielestä kysymykseen, sillä sen myötä he todennäköisesti menettäisivät kasvonsa muiden edessä.

Sota päättyy, Michikon vanhemmat kuolevat ja elämä muuttuu entistä vaikeammaksi. Hänen miehensä alkaa lähennellä naapurissa asuvaa Tomikoa (Yukiko Todoroki), vaikka molemmat ovat tahoillaan naimisissa. Michiko tietää menettävänsä miehensä ennen pitkää eikä aio enää laittaa asialle vastaan. Avioliittonsa sijaan hän omistautuu pienelle maatilkulleen, jota hänen sukunsa on asuttanut vuosisatojen ajan. Avukseen ja seurakseen hän saa sodasta palaavan serkkunsa Tsutomun (Akihiko Katayama) ja vähitellen kaksikko alkaa tuntea välillään muutakin kuin sukulaisuutta.

Japanilainen elokuva oli todella korkealaatuista 1950-luvulla ja näin jälkikäteen tuntuu siltä, että pelkkiä tuon vuosikymmenen tuotantoja vertailtaessa Japani saattoi hyvinkin olla aikakauden paras elokuvamaa. Akira Kurosawa, Yasujiro Ozu, Mikio Naruse ja monet muut saavuttivat tuolloin jalansijaa myös länsimaiden elokuvapiireissä ja erityisesti Euroopassa ihailtiin nousevan auringon maan edustajien korkeaa osaamista.

Myös Kenji Mizoguchi, uransa jo 1920-luvulla aloittanut veteraaniohjaaja oli hurjassa iskussa. Vaikka Mizoguchin suurimpana teoksena pidetäänkin vuonna 1953 valmistunutta Ugetsua (Kalpean kuun tarinoita), ei hänen muu tuotantonsa kalpene lainkaan tämän kuuluisan fantasiaelokuvan rinnalla. Mizoguchin viimeinen vuosikymmen on itse asiassa niin täynnä upeita elokuvia, että pelkän yhden teoksen esille nostaminen on ainakin omasta mielestäni mahdotonta. Omiin suosikkeihini lukeutuvaa Musashino fujinia (engl. The Lady of Musashino, suom. ”Rouva Musashinosta”) ei yleensä nosteta aivan Mizoguchin tuotannon kärkipäähän, mutta siitä huolimatta kyseessä on komea rakkauselokuva, jonka kauneutta ei aika ole pystynyt haalistamaan.

Elokuvan pohjana on Shohei Ookan ajankohtainen romaani, joka kuvasi japanilaisen yhteiskunnan tilaa hävityn sodan jälkimainingeissa. En ole romaania lukenut, mutta ihailtavan tarkasti ainakin Mizoguchi onnistuu asiansa esittämään: ihmisten ahdinko, moraalin rapistuminen, hetkeen takertuminen vähäisen onnen saavuttamiseksi sekä uusien ajatusmaailmojen esiintulo ovat kaikki uskottavasti ja kiihkottomasti esitettyjä. Elokuvan hahmot ovat huolellisesti luotuja ja ainoastaan muutama kokonaisuudesta poikkeava yksityiskohta estää Musashinoa saavuttamasta täydellisyyttä.

Tarinan keskipisteenä on Kinuyo Tanakan komeasti tulkitsema Michiko, vanhempiensa sukutilaa vaaliva heiveröinen nainen. Hän edustaa elokuvassa kaikkia niitä hyveitä, jotka olivat keskeisessä osassa ennen sotaa. Michiko yrittää säilyttää moraalinsa ja ylpeytensä maailmassa, jossa irtosuhteet ovat arkipäivää eikä huomiselle omisteta sen suurempia ajatuksia. Jokainen ihmissuhde on tarvittaessa kaupan, sen Michikokin tulee konkreettisesti huomaamaan.

Musashino fujin ei ole kuitenkaan mikään moraalisaarna tai sormenheristys, sellaiseen Mizoguchin kaltaisen taiturin ei tarvitse alentua. Toki Mizoguchi esittää koko joukon emotionaalisessa tyhjyydessä eläviä nautinnonhaluisia henkilöitä, mutta tuo vastavuoroisesti esille myös sen, etteivät stoalaisesti elävän Michikonkaan valinnat tuo välttämättä sen enempää onnea. Elokuvan kauneusvirhe liittyykin Michikon hahmoon, josta on tehty aavistuksen liian hyveellinen ja anteeksiantava, pienellä säröllä hänestä olisi tehty uskottavampi ja helpommin samaistuttava. Tarinan kannalta olisi ollut myös eduksi, että naapurissa asuvan Tomikon aviomies olisi päässyt enemmän esiin, näin ihmissuhteisiin olisi saatu vieläkin enemmän väriä mukaan.

Musashino fujin on toteutukseltaan pieni, mutta teemoiltaan suuri rakkauselokuva. Se ei ole aiheestaan huolimatta liian sentimentaalinen, joten rakkauselokuvia kaihtavakin voi huoletta tehdä tuttavuutta tämän kanssa. Visuaalisesti kauniista teoksesta on löydetty yhtymäkohtia niin Jean Renoirin kuin John Fordinkin elokuviin, itse liittäisin mukaan vielä D. W. Griffithin ja hänen sirot maalaisdraamansa.

MUSASHINO FUJIN, 1951 Japani
Tuotanto: Toho Company Tuottaja: Hideo Koi Ohjaus: Kenji Mizoguchi Käsikirjoitus: Yoshikada Yoda (Shohei Ookan romaanista) Kuvaus: Masao Tamai Lavastus: Takashi Matsuyama Leikkaus: Ryoji Sakato Musiikki: Fumio Hayasaka Äänitys: Shôji Kameyama
Näyttelijät: Kinuyo Tanaka (Michiko Akiyama), Masayaki Mori (Tadao Akiyama), Yukiko Todoroki (Tomiko Ono), Akihiko Katayama (Tsutomu Miyaji), Sô Yamamura (Eiji Ono), Eitarô Shindô (Shinzaburo Miyaji), Kiyoko Hirai (Tamiko Miyaji), Minako Nakamura (Yukiko Ono)