Pat Garrett ja Billy the Kid

Lännenelokuvilla kannuksensa ansainneen Sam Peckinpahin viimeinen western valmistui 1973. Villin lännen myyttejä ravistelleen ja modernisoineen Peckinpahin kohteena oli tällä kertaa legenda Pat Garrettista ja Billy the Kidistä, ystävyksistä, jotka olivat ajautuneet lain eri puolille. Peckinpahin komea teos sai kuitenkin ilmestyessään nuivan vastaanoton ja tuotantoyhtiö M-G-M saksi sen torsoksi. 1990-luvulla elokuva palautettiin lopulta lähes alkuperäiseen asuunsa, jonka jälkeen se on vakiinnuttanut paikkansa amerikkalaisen lännenelokuvan eturintamassa. Tämä arvostelu on tehty vuonna 2005 julkaistun dvd-version pohjalta.

Pat Garrett ja Billy the Kid (Pat Garrett & Billy the Kid, 1973) alkaa Fort Sumnerista 1881. Entinen lainsuojaton ja sittemmin sheriffiksi siirtynyt Garrett tulee tapaamaan vanhaa ystäväänsä William Bonneyta alias Billy the Kidiä. Garrett tuo mukanaan viestin, jonka mukaan Billyn läsnäolo ei ole alueella suotavaa ja että hänellä on viisi päivää aikaa karistaa paikan tomut jaloistaan, muuten Garrett vie hänet vankilaan. Billy päätyykin pian telkien taakse, mutta onnistuu pakenemaan ja niin alkaa takaa-ajo, joka on päättyvä jommankumman kuolemaan.

Peckinpah oli niitä elokuvantekijöitä, jotka pystyivät liikkumaan vanhan ja uuden tyylisuunnan välillä täysin luonnollisesti. Vaikka hänen westerninsä poikkeavat melkoisesti perinteisistä Hollywoodin lännenelokuvista, on niissä kuitenkin nähtävissä viitteitä John Fordin, Howard Hawksin, Anthony Mannin ja kumppaneiden suurista töistä. Erona niihin on se, ettei Peckinpahin teoksissa ole rahtuakaan vanhan lännen glamourista ja romantiikasta, vaan hän on peittänyt elokuviensa hahmot pölyllä ja hiellä, jonka lisäksi he ovat myös vähemmän kunniallisempia ja enemmän totuttua kompleksisimpia.

Elokuvan päähenkilö on pirullisen luonteen omaava Pat Garrett (loistava James Coburn), takinkääntäjä, entisen elämänsä ja ystävänsä hylännyt lainvalvoja, joka tasapainoilee menneen ja nykyisyyden rajalla – vanhoille tuttavilleen hän on luopio, uusille nousukas ja pyrkyri. Toisaalta häntä kiehtoo Billy the Kidin mahdollisen kukistajan saama maine ja kunnia, toisella puolella vaakakupissa ovat mennyt ystävyys sekä huoli tulevasta: mitä jää jäljelle, jos hän ampuu Billy the Kidin?

Vastapelurina hänellä on nuoruutta ihannoiva ja vanhoissa ajoissa roikkuva henkipatto, joka on symboli vapaudelle ja itsemääräämisoikeudelle. Kris Kristoffersonin mieleenpainuvasti esittämä Billy on kieltämättä monella tapaa romantisoitu lainsuojaton, vastustaahan hän karjaparoneja, jotka haluavat aidata maan ja luoda sille omat sääntönsä. Billy the Kidin legendaa kunnioitetaan myös siinä, ettei hänestä tehdä täysin sydämetöntä rikollista, vaan Billy ampuu ainoastaan ne, jotka asettuvat poikkiteloin hänen tielleen. Toisaalta Billy ei epäröi ampua vastustajiaan selkään, joten kyllä hänen pimeääkin puolta tuodaan esille.

Pat Garrett ja Billy the Kid tuo monin paikoin mieleen Fordin Etsijät (The Searchers, 1956). Niin Peckinpahin kuin Fordinkin teoksissa keskipisteenä ovat yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneet miehet, jotka tekevät saamastaan tehtävästä sydämen asian, jota mikään ei voi horjuttaa. Molemmat myös tekevät työnsä, mutta eivät siitä huolimatta onnistu lunastamaan paikkaansa muiden joukossa. Erona John Waynen upeasti esittämään Ethan Edwardsiin, Coburnin Garrett on häikäilemättömämpi ja kierompi, enemmän luopiomainen, kun taas Edwardsilla on kaikesta huolimatta menneet arvot ja ihanteet vielä tallella.

Coburnin ja Kristoffersonin vanavedessä kulkee varsin nimekäs näyttelijäkaarti. Huuliharppukostajasta (C’era una volta il West, 1968) tuttu Jason Robards esittää kuvernööri Wallacea, joka kestitsee Garrettia maanomistajien seurassa. Fred Zinnemannin Sheriffissä (High Noon, 1952) näytellyt Katy Jurado näyttää kuinka haulikkoa käsitellään. Lauluntekijänä paremmin tunnettu Bob Dylan vakuuttaa Billyn joukkiossa seisovana veitsitaiturina. Esilläoloaikaa saavat myös niin ikään Huuliharppukostajassa esiintynyt Jack Elam sekä Harry Dean Stanton, suuri näyttelijä hänkin.

Pat Garrett ja Billy the Kid on suuri lännenelokuva. Siinä on tarvittava määrä toimintaa, mutta myös oikeisiin paikkoihin sijoitettua seesteisyyttä. Ulkoasultaan se on lumoavan karhea ja henkilöiltään kiinnostava villin lännen kertomus, jonka veroisia ei ole lähivuosina ole pahemmin tehty – Clint Eastwoodin Armotonta (Unforgiven, 1992) lukuun ottamatta.

PAT GARRETT & BILLY THE KID, 1973 Yhdysvallat
Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer Tuottaja: Gordon Carroll Ohjaus: Sam Peckinpah Käsikirjoitus: Rudy Wurlitzer Kuvaus: John Coquillon Lavastus: Ted Haworth, Ray Moyer Leikkaus: David Berlatsky, Garth Craven, Tony De Zarraga, Richard Halsey, Roger Spottiswoode, Robert L. Wolfe Maskeeraus: Jack P. Wilson, Herbert Smith Musiikki: Bob Dylan Äänitys: Harry W. Tetrick, Charles M. Wilborn
Näyttelijät: James Coburn (Pat Garrett), Kim Kristofferson (Billy the Kid), Richard Jaeckel (sheriff Kip McKinney), Katy Jurado (rva Baker), Chill Wills (Lemuel), Barry Sullivan (Chisum), Jason Robards (kuvernööri Wallace), Bob Dylan (Alias), R. G. Armstrong (Ollinger), Harry Dean Stanton (Luke), Jack Elam (Alamosa Bill)