“Wars, conflict – it’s all business. One murder makes a villain; millions, a hero. Numbers sanctify, my good fellow.”Jos Charles Chaplinin elämä Yhdysvalloissa oli ollut poliittisen ilmapiirin kiristyessä vaikeaa jo 1930-luvulla, niin varsinaiseksi hullunmyllyksi asiat muuttuivat Diktaattorin (The Great Dictator, 1940) jälkeen. Ongelmat yksityiselämässä sekä alati kiihtyvä poliittinen ajojahti kommunistivainoineen johtivat siihen, että seuraavaa Chaplin-elokuvaa saatiin odottaa aina kevääseen 1947. Tällöin ensi-iltansa sai mustan huumorin merkkiteos Ritari Siniparta (Monsieur Verdoux), Chaplinin paras äänielokuva ja omasta mielestäni hänen viimeinen mestariteoksensa.
Ritari Siniparta perustuu ranskalaisen sarjamurhaaja Henri-Désiré Landrun (1869–1922) tarinaan. Tämä ensimmäisen maailmansodan aikana kauhua kylvänyt hurmuri valitsi uhreikseen pääasiassa sotatantereille miehensä menettäneitä leskiä. Kaikkiaan Landru ehti murhata kymmenen naista sekä yhden pikkupojan ennen kuin jäi kiinni ja tuomittiin kuolemaan. Elokuvaksi tämän tarinan suunnitteli siirtävänsä Orson Welles, joka olisi ehdottomasti halunnut saada Chaplinin Landrun rooliin. Chaplin ei kuitenkaan suostunut kenenkään muun kuin itsensä ohjattavaksi, mutta innostui tarinasta siinä määrin, että osti Wellesiltä filmausoikeudet. Elokuvasta tuli yksi Chaplinin uran pahimmista takaiskuista.
Eletään 1930-luvun alkupuolen Ranskassa. Pulakausi on ulottanut pitkät kyntensä myös Eurooppaan, jossa irtisanomiset ja massatyöttömyys ovat muodostuneet osaksi arkipäivää. Myös pankkivirkailija Henri Verdoux (Chaplin) on saanut kolmenkymmenen työvuoden jälkeen kuulla olevansa tarpeeton henkilö työnantajalleen.
Voidakseen kaikesta huolimatta elättää pyörätuolissa istuvan vaimonsa (Mady Correll) sekä pienen poikansa (Allison Roddan), alkaa hän hankkia elantoa rikollisin keinoin. Verdoux viettelee rikkaita leskirouvia murhaten nämä pian häiden jälkeen. Ei kestä kauaakaan, kun poliisi kiinnostuu hänen toimistaan ja laittaa yksityisetsivän hänen peräänsä.
Ritari Siniparta poikkeaa Chaplinin filmografiasta monella tapaa. Tuotantopuolella muutokset liittyivät kustannuksiin, jotka kohosivat kohoamistaan. Niinpä Chaplin joutui ensimmäistä kertaa urallaan turvautumaan niin kuvausaikatauluihin kuin kuvakäsikirjoitukseenkin – kohtausten improvisointiin ja kuvausten aikaisiin välipäiviin ei enää yksinkertaisesti ollut varaa. Koska kaikki oli tarkasti etukäteen suunniteltua, saatiin elokuva kuvattua Chaplinille epätyypillisen nopeasti, alle puolessa vuodessa.
Elokuvallisella puolella suurin muutos koski Chaplinia itseään. Hän oli hylännyt lopullisesti kaiken Kulkuriin vähänkään viittaavan ja tämän tilalla valkokankaalla nähtiin ulkoisesti korrekti ranskalainen herrasmies. Mitä itse elokuvan tarttuvaan tarinaan tulee, on Chaplinin teoksista tuttu optimismi saanut väistyä pessimistisemmän ja surumielisemmän toteutuksen tieltä. Tästä saadaan esimakua jo heti elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa, jossa Verdoux kertoo taustansa samalla, kun kamera kuvaa hänen hautakiveään ja hautausmaata.
Täyttä kyynisyyttä elokuva ei kuitenkaan ole, vaan vanhaa Chaplinille ominaista huumoria löytyy kyllä riittämiin. Parhaiten mieliin painuvat kohtaukset, joissa Verdoux luulee saaneensa myrkkyä viinipikarin mukana, murhayritys onkimatkan aikana sekä Verdoux’n viimeiset häät, jossa vieraaksi ilmestyy yllättäen yksi hänen lukuisista vaimoistaan.
Henri Verdoux on Chaplinin esittämistä hahmoista mielenkiintoisin. Hän on vastakohtien mies: yhtäällä hillitty ja toisaalla erittäin temperamenttinen, hienostunut ja töykeä, ymmärtäväinen ja kylmäkiskoinen. Jo ensimmäinen tapaaminen Verdoux’n kanssa on ikimuistettava: hän itse ihailee puutarhassa ruusujaan samalla kun polttaa uunissa ties monennettako vaimoaan. Verdoux’lle murhaaminen on helppoa, kunhan tunteille ei anna sijaa. Chaplinin elämää seuranneet tahot ovat löytäneet Verdoux’n hahmosta paljon tähteen viittaavaa – seikka, johon myös Chaplinia vihaavat feministit tarttuivat hanakasti elokuvan nähtyään.
Chaplin tulkitsee roolinsa totuttuun tapaan loistavasti ollen kuin luotu hurmurimurhaajaksi. Hän saa vahvaa tukea suositulta komediennelta Martha Rayelta, jonka hurjasti elehtivä roolihahmo poikkeaa tyystin Chaplinin elokuvien hillityistä naishahmoista. Erinomainen on myös Isobel Elsom, joka esittää Marie Grosnayta arvokkaasti. Chaplin suunnitteli tähän rooliin myös entistä luottonäyttelijätärtään Edna Purviancea, mutta yhteistyöstä ei tullut loppujen lopuksi mitään. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että elokuvan heikoin lenkki on Marilyn Nashin esittämä nuori nainen, johon Verdoux aikoo kokeilla valmistamaansa myrkkyä. Omasta mielestäni Nash suoriutuu ensikertalaisena roolistaan kiitettävästi, joskaan ei onnistu olemaan Chaplinin parhaan debytantin, Virginia Cherrillin (Kaupungin valot / City Lights, 1931) veroinen.
Ritari Siniparta muodostui katastrofiksi, sillä amerikkalaisten suhtautuminen Chapliniin oli muuttunut radikaalisti. Chaplinin vastainen propaganda oli pitänyt huolen siitä, että hän alkoi olla erittäin epäsuosittu maassa, joka vielä vuosikymmentä aikaisemmin oli osoittanut hänelle kunnioitusta komedian suurimpana mestarina. Chaplinin henkilökohtaiset ongelmat ja niiden ruotiminen lehdistössä vaikuttivat luonnollisesti myös elokuvan menestykseen. Erityisen paljon amerikkalaisia ärsytti elokuvan loppu, jossa Verdoux kyseenalaistaa niin sodan kuin uskonnonkin. Siniparran lopun puheenvuorot ovat Chaplinia aidoimmillaan, tosin astetta kyynisempiä kuin mitä Diktaattorin lopussa koettiin.
MONSIEUR VERDOUX, 1947 Yhdysvallat
Tuotanto: Charles Chaplin Productions Tuottaja: Charles Chaplin Ohjaus: Charles Chaplin Käsikirjoitus: Charles Chaplin (Orson Wellesin ideasta) Kuvaus: Roland Totheroh, Curt Courant Lavastus: John Beckman Leikkaus: Willard Nico Maskeeraus: William Knight, Hedvig Mjorud Musiikki: Charles Chaplin Puvustus: Drew Tetrick Äänitys: James T. Corrigan
Näyttelijät: Charles Chaplin (Henri Verdoux), Mady Correll (Mona), Allison Roddan (Peter), Martha Raye (Annabella Bonheur), Ada-May (Annette), Robert Lewis (Maurice Bottello), Audrey Betz (Martha), Isobel Elsom (Marie Grosnay), Marjorie Bennett (hänen palvelijattarensa), Marilyn Nash (nuori nainen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti