Evil Dead

Silloin kun aloittelin elokuvaharrastustani – mikä tapahtui varsin myöhään, koska meillä ei ollut videoita ennen kuin ostin ne kesätyörahoillani – ainoat mahdollisuudet Sam Raimin Evil Deadin (The Evil Dead, 1981) näkemiseen olivat umpisurkeat ulkomaiset kasettikopiot tai läheiseltä huoltoasemalta vuokrattu, sensuurin toimesta pilalle saksittu vuokravideo. Siksipä ilo olikin melkoinen, kun dvd:n myötä lähes kaikki tuli saataville ja myös Evil Dead saapui lähimarketin hyllylle, vieläpä varsin komeaan digipackiin pakattuna. Tämä julkaisu on hyllyssä edelleen, enkä koe tarpeelliseksi päivittää sitä edistyneempään formaattiin.

Evil Dead (tunnetaan myös nimellä Kauhun riivaamat) kertoo viidestä nuoresta, jotka ovat vuokranneet viikonlopuksi mökin vuoristosta. Tunnelma metsän keskellä sijaitsevassa mökissä on jo valmiiksi painostava, mutta todellinen helvetti riistäytyy irti siinä vaiheessa, kun he löytävät kellarista kelanauhurin ja Kuolleiden kirjan, joiden avulla he herättävät metsässä uinuvan demonin henkiin.

Vaatimattomalla 375 000 dollarilla toteutettu Evil Dead on jälleen yksi osoitus siitä, ettei hyvän elokuvan tekemiseen tarvita sen enempää miljoonia kuin nimekkäitä näyttelijöitäkään, tärkeintä ovat ideat ja ennakkoluulottomuus. Italialaisia zombie-elokuvia ja 1970-luvun survival-kauhua yhdistelemällä Raimi loi teoksen, joka kliseistään ja lapsuksistaan huolimatta on toimiva ja tuore. Lopputulos on kuorrutettu mustalla, erittäin kierolla huumorilla, joka paitsi keventää tapahtumia, tekee ne vieläkin absurdimman oloisiksi.

Pidän tavasta, kuinka Raimi käsittelee hahmoja. Vaikka he ovatkin nuoria, ei heistä ole tehty nykyelokuvien tavoin ärsyttäviä, seksin ja pilven perässä sinne tänne päättömästi säntäileviä tyhjäpäitä, vaan pikemminkin sympaattisia kaupunkilaistolloja, joille jo pelkkä mökkiä ympäröivä metsä riittäisi aiheuttamaan pelkoa. Erittäin onnistunut seikka on myös se, että kaikki heistä tuntevat toisensa ja ovat hyvissä väleissä keskenään. Näin riivatuiksi joutuneiden tuhoaminen on tavallista vaikeampaa, sillä kukapa haluaisi sahata tyttöystävänsä palasiksi, olipa tämä kuinka riivattu tahansa?

Jos aivan viimeisiä minuutteja ei oteta lukuun, ei minimaalinen budjetti näy toteutuksessa lainkaan. Raimi onnistuu luomaan tunnelmaa pienillä yksityiskohdilla, sumulla, äänillä ja erikoisilla kuvakulmilla. Metsän herätessä henkiin ja pahuuden riistäytyessä valloilleen tyyli muuttuu ja aiemmin pelkkänä tarkkailijana toimivasta kamerasta tulee oleellinen osa tapahtumia. Se ajaa nuoria takaa metsässä, tarkkailee heitä ikkunoiden takana ja tekee syöksyjä kohti mökkiä, mutta kertaakaan kameran esittämää olentoa ei näytetä – tämä tehokeino tuntuu jäävän jokaisen Evil Deadin katsoneen mieleen. Äänimaailma on kauttaaltaan erityisen onnistunut eikä Tom Sullivanin tekemää maskeeraustakaan sovi vähätellä, erityisesti kellarissa lymyilevän Cherylin maskeeraus on ihailtavaa.

Näyttelijät tekevät sen, mikä heiltä tällaisessa elokuvassa vaaditaan. Raimin koulukavereihin lukeutuneesta Bruce Campbellista tuli Evil Deadin menestyksen myötä b-elokuvien tähti, eikä miehen uralle saati suosiolle ole näkyvissä taantumista. Scottya esittävää Hal Delrichiä lukuun ottamatta myös muut ryhmän jäsenet ovat kunnostautuneet lähiaikoina elokuva-alalla, mutta Campbellin kaltaista menestystä he eivät ole saavuttaneet.

Evil Dead ei menestynyt kaksisesti teatterikierroksella, mutta kotivideosukupolvi otti sen välittömästi omakseen ja siitä sukeutui rakastettu klassikko, jota ihaillaan vieläkin. Raimi palasi Evil Deadin pariin vielä kahdesti tehden seuraavista osista huomattavasti huumoripitoisempia kuin ensimmäisestä, kauhuntäyteisestä osasta. Sittemmin Raimi on saanut ohjattavakseen jättimäisillä budjeteilla varustettuja elokuvia, jotka ovat kyllä näyttäviä, mutta jotenkin sieluttomia Hollywood-tuotantoja. Raimi voi tosin lohduttautua sillä, ettei hän ole suinkaan ainoa otteensa menettänyt, kauhuelokuvilla läpimurtonsa tehnyt ohjaaja. Vai kuka voi sanoa että Tobe Hooper on ylittänyt myöhemmissä elokuvissaan Teksasin moottorisahamurhat (The Texas Chain Saw Massacre, 1974), George Romero zombie-trilogiansa, John Carpenter Halloweenin (1978) tai Wes Craven 1970-luvun saavutuksensa? En minä ainakaan.

THE EVIL DEAD, 1981 Yhdysvallat
Tuotanto: Renaissance Pictures Tuottaja: Robert G. Tapert Ohjaus: Sam Raimi Käsikirjoitus: Sam Raimi Kuvaus: Tim Philo Leikkaus: Edna Ruth Paul Maskeeraus: Tom Sullivan Musiikki: Joe LoDuca Äänitys: Mel Zelniker
Näyttelijät: Bruce Campbell (Ashley ”Ash” J. Williams), Ellen Sandweiss (Cheryl), Hal Delrich (Scotty), Betsy Baker (Linda), Sarah York (Shelly)