Wes Craven: Scream
Craven parodioi kauhuelokuvan konventioita keskinkertaisessa ”teinikauhistelussa”, jossa murhat ovat kuin suoraan elokuvista. Kirkumista, erilaisia kuolintapoja ja satunnaista mielenkiintoa, mutta ei sen enempää. Loppuratkaisu on kekseliäs, mutta ei toimi kuin kerran.
Andrzej Wajda: Tuhkaa ja timanttia (Popiól i diament)
Wajdan pääteoksena pidetty elokuva kertoo toisen maailmansodan päätöspäivästä, siitä hetkestä, jolloin maailma avautuu ihmisille aivan uudella tavalla. Tämän kokee myös Zbigniew Cybulskin esittämä päähenkilö Maciek, joka haluaa toisaalla pitää vanhasta kiinni, mutta kokea samalla myös jotain uutta. Ensimmäinen katselukerta ei avannut elokuvan hienouksia, pitänee kokeilla joskus uudelleen – tai sitten ei.
John Carpenter: Halloween
Kaikkien aikojen teinislasheri on edelleen monilta osin toimiva kokonaisuus, ainoastaan löysä loppukliimaksi jättää toivomisen varaa.
Albert Parker: Kohtalon kuvastin (The Love of Sunya)
Romantiikkaa, draamaa ja mystiikkaa – niistä on Gloria Swansonin ensimmäinen itsenäinen tuotanto tehty. Ulkoisesti ihan komea, mutta muilta osin höperö melodraama.
Quentin Tarantino: Kill Bill Volume 1
Tarantinon väkivaltaooppera on näennäisen kiinnostavasta kostotarinastaan huolimatta hölmösti toteutettu kokonaisuus, josta ainakaan minä en saanut mitään irti.
Anthony Asquith: A Cottage on Dartmoor
Asquithin viimeinen mykkäelokuva kertoo karanneesta vangista, joka palaa tapaamaan entistä ihastustaan. Pitkässä takaumajaksossa käydään läpi kaksikon aiemmat vaiheet ja näytetään, miksi mies on vankilaan joutunut. Vähäeleinen, teknisesti loistava ja tarinaltaan toimiva A Cottage on Dartmoor on elokuva, johon kannattaa tutustua, mikäli mahdollisuus vain tulee.
Henry King: Sukunsa sankari (Tol’able David)
Uusintakatselu monen vuoden tauon jälkeen. Richard Barthelmess esittää maalaisperheen nuorimmaista, jonka elämä muuttuu dramaattisesti kolmen vankikarkurin mukiloidessa hänen veljensä ja aiheuttaessa myös hänen isänsä kuoleman. Menneen maailman taikaa, sopivasti huumoria ja draamaa sekä yllättävän raju loppuhuipentuma tekevät tästä maalaiselokuvasta yhden mykän aikakauden suurimmista teoksista.
Quentin Tarantino: Kill Bill Volume 2
Kostojahdin toinen osa on ensimmäistä selkeämpi ja kokonaisuutena parempi, mutta silti kaukana Tarantinon kahden ensimmäisen elokuvan loistosta.
Alfred Hitchcock: Vaarallinen romanssi (North by Northwest)
Cary Grantin esittämä vakuutuspäällikkö Roger O. Thornhill tempaistaan mukaan vakoilijoiden maailmaan, jossa mikään ei tunnu olevan sitä miltä näyttää. Pian Thornhill on syytteessä murhasta ja samalla kun hän saa paeta virkavaltaa, hän joutuu myös selvittämään, mistä kaikessa on kyse. Loppuhuipentuma Mount Rushmorella on syystäkin kuuluisa. Mukana menossa myös Eva Marie Saint, James Mason ja Martin Landau. Hitchcockin parhaimmistoa.
Michael Powell & Emeric Pressburger: Ystävykset (The Life and Death of Colonel Blimp)
Lavea kertomus brittiupseerista, joka ystävystyy saksalaisen kollegansa kanssa ja pitää tämän kanssa yhtä aina kuolemaansa saakka – edes sota ja maiden väliset erimielisyydet eivät pysty rikkomaan heidän ystävyyttään. Laadukas brittidraama, joka ei kuitenkaan temmannut täysillä mukaansa. Roger Livesey, Deborah Kerr ja Anton Walbrook tekevät rooleissaan hienoa työtä.
Samuel Fuller: Pickup on South Street
Fullerin tummanpuhuva ja pirun komean näköinen kertomus taskuvarkaasta, joka nappaa haltuunsa salaista filmimateriaalia ja saa peräänsä niin filmin haltijan kuin poliisitkin. Richard Widmark on loistava miespääosassa, eikä Jean Peterskään ole hullumpi. Jännitystä ja toimintaa täynnä oleva puolitoistatuntinen ei jättänyt kylmäksi missään vaiheessa.
Don Coscarelli: Bubba Ho-Tep
Erikoinen kauhukomedia, jossa vanhainkodissa eläkepäiviään viettävä Elvis kohtaa ystävänsä kanssa egyptiläisen muumion. Ei niin kiinnostava kuin voisi luulla, mutta kertakatselun arvoinen kuitenkin.
Jevgeni Bauer: Hiljaiset todistajat (Nemyje svideteli)
Tällä kertaa hieman vaatimattomampi Bauer-elokuva, jossa kuvataan elämää pietarilaisessa porvaristotalossa 1900-luvun alussa. Ihmissuhdepeliä ja kieroilua, pettämistä ja hauskanpitoa, joka jää kulissien taakse piiloon ja jonka vain palvelijat näkevät.
Grigori Kozintsev & Leonid Trauberg: Päällystakki (Šinel)
Turhan tuntematon, Gogolin Päällysviitan (1842) ja Nevan valtakadun (1835) tarinoita yhdistelevä neuvostoklassikko tallentaa venäläisen maailman, ihmisen nöyryytyksen ja psyykeen romahtamisen tavalla, jota ei voi kuin ihailla. Gogolin tunnerikas teksti on siirtynyt valkokankaalle vaivattoman tuntuisesti ja siksipä tämä elokuva, jossa Pietarin pakkanen tuntuu kotisohvalla asti, ansaitsisikin parhaan mahdollisen julkaisun osakseen.
Boris Barnet: Tyttö ja hatturasia (Devushka s korobkoi)
Kepeä neuvostomykkis hattuja valmistavasta tytöstä ja köyhästä opiskelijasta, joiden yhteiseltä polulta ei puutu vaikeuksia ja vastoinkäymisiä. Kaiken lisäksi tilannetta sekoittaa vielä tytön saama arpajaisvoitto. Hauska ja toimiva elokuva, ei yllä kuitenkaan aikakautensa parhaiden teosten joukkoon.
Hal Roach: The White Sheep
Harold Lloydin Pikkuveljen (1927) esikuvana toiminut draamakomedia nuorukaisesta, joka peittoaa lemmenpeleissä kekseliäisyydellään väkivahvat veljensä ja pelastaa vielä yrmeän isänsäkin hirsipuusta. Paikoin hauska, paikoin pitkäveteinen mykkäelokuva.
Ben Affleck: Gone Baby Gone
Affleckin ohjausdebyytti on näppärä, mutta loppua kohden latistuva kidnappausmysteeri. En liiemmin pitänyt Casey Affleckista tai Michelle Monaghanista rooleissaan, kun taas Ed Harris onnistui yllättämään. Loppu herättänee kysymyksen, kuinka itse toimisi vastaavassa tilanteessa.
Michael Haneke: Rakkaus (Amour)
Ei minusta kyllä saa Haneken elokuvien ystävää millään. Onhan tämäkin ihan briljantisti toteutettu ja erinomaisesti näytelty, mutta tunnemaailmaltaan tyhjä - vanhusten kohtalo ei liikuttanut missään vaiheessa puoleen eikä toiseen.
Millard Webb: The Drop Kick
Richard Barthelmess esittää yliopiston jalkapallotaituria, jonka ystävä tekee itsemurhan selittämättömissä olosuhteissa. Kun ystävän vaimo päättää vampata jalkapallosankarin, on tämän äidin puututtava tapahtumien kulkuun. Vaatimaton elokuva.
Malcolm St. Clair: Mielettömiä vanhempia (Are Parents People?)
Betty Bronson, Florence Vidor ja Adolphe Menjou loistavat hauskassa avioliittokomediassa.
Sidney Franklin: The Hoodlum
Mary Pickford on pilalle hemmoteltu kakara, joka oppii kantapään kautta, kuinka paljon autuaampaa onkaan antaa kuin ottaa. Ei mitään kuolematonta Pickfordia, mutta keskitasoa parempaa kylläkin. Mukana myös Ralph Lewis ja Max Davidson.
Paul Verhoeven: Robocop
Detroitilainen poliisi ammutaan henkihieveriin, mutta lääkärit ja tutkijat onnistuvat pelastamaan miehen hengen ja rakentavat hänestä Robocopin, puoliksi koneen ja puoliksi ihmisen, josta tulee kaikkien kaupungin roistojen kauhu. Raaka, paikoin erittäin viihdyttävä mutta paikoin myös turhan paikallaan polkeva kasaritoiminta, joka on kyllä katsottava vaikka yleissivistyksen vuoksi.
William Lustig: Mielipuoli kyttä (Maniac Cop)
Hullu poliisi listii viattomia New Yorkin kaduilla ja aiheuttaa näin ongelmia Bruce Campbellin esittämälle poliisille, jota pidetään aiheetta syyttömänä. Puhdasverinen eksploitaatioelokuva, joka ei mielenkiintoisista lähtökohdistaan huolimatta saavuta kaikkea potentiaaliaan.
Michael Curtiz: Noakin arkki (Noah’s Ark)
Suureellinen part-talking -elokuva, jossa ensimmäinen maailmansota rinnastetaan Raamatun vedenpaisumukseen. Kuluissa ei ole säästelty, mutta sen minkä elokuva näyttävyydessä voittaa, sen se tarinassa häviää.
Francis Lawrence: Vettä elefanteille (Water for Elephants)
Vanhan ajan Hollywood-melodraamoja muistuttava kertomus 1930-luvun alussa Yhdysvaltoja kiertävästä sirkuksesta, jonka kulissien takana käydään sirkuksen omistajan, hänen vaimonsa ja matkalle mukaan heittäytyvän eläinlääkärinuorukaisen kolmiodraama. Mukava parituntinen, jonka yleisarvosanaa nostaa ihastuttava Rosie-norsu.
Kaneto Shindô: Onibaba – tappajat (Onibaba)
Kaksi naista yrittää selviytyä jokapäiväisestä elämästä sodan runtelemassa Japanissa. Paikalle saapuu rintamalta paennut mies, joka sekoittaa naisten arjen heistä nuoremman rakastuessa mieheen. Naisista vanhempi ei voi sulattaa tapahtunutta, vaan alkaa pelotella miniäänsä kuolleelta samurailta varastamallaan naamiolla. Omaperäinen, visuaalisesti huikaiseva kauhudraama, joka ei paljasta kaikkia salaisuuksiaan yhdellä katselukerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti