Kohtalon tuomio

Pieni Twin Oaksin ruokapaikka lähellä Los Angelesia etsii yleismiestä palvelukseensa. Työtön ja rahaton Frank Chambers (John Garfield) kulkee sattumalta ohi ja tarttuu tarjoukseen. Varsin pian hän huomaa, että paikan vanhalla omistajalla (Cecil Kellaway) on erittäin viehättävä nuori vaimo, Cora (Lana Turner). Ei aikaakaan kun heillä on suhde ja pian he alkavat miettiä, kuinka raivata vanha aviomies pois tieltä ilman, että kummallekaan tulisi siitä ongelmia. Lopulta he keksivät vedenpitävän suunnitelman, ainakin omasta mielestään.

James M. Cainin The Postman Always Rings Twice (suom. Vahinko kello kaulassa) oli filmattu jo kahdesti vanhalla mantereella (Ranska 1939 ja Italia 1943) ennen kuin Hollywoodissa tartuttiin aiheeseen. Hollywoodin saamattomuus ei johtunut mielenkiinnon puutteesta, vaan siitä miten Cainin rohkeahko tarina saataisiin siirretyksi elokuvaksi ilman tiukkoja sensuurimuutoksia. Lopulta M-G-M:n käsikirjoitusryhmä onnistui tavoitteessaan ja niinpä veteraaniohjaaja Tay Garnettin kuuluisimmaksi elokuvaksi jäänyt Kohtalon tuomio sai ensi-iltansa vuonna 1946.

Kohtalon tuomio on tummanpuhuva kertomus intohimosta, petoksesta – ja kohtalosta. Sen peruslähtökohdat ovat tutunoloiset eikä miljöökään ole uniikki, mutta siitä huolimatta elokuvassa on voimaa ja sähköisyyttä. Aikalaisia kohauttanut eroottinen vire ei ole menettänyt vuosikymmenten aikana tehoaan ja näin vieläpä ilman, että elokuvassa tarvitsee näyttää konkreettisesti mitään. Elokuvan ainoa kritiikin kohde liittyy sen pituuteen: puolivälissä, tarinan vaihtaessa vaihdetta toiselle tasolle siinä ilmenee hienoista tyhjäkäyntiä, jota olisi voinut poistaa vähäisillä tiivistyksillä.

Garnett ohjaa elokuvaa varmaotteisesti, Sidney Wagner loihtii kamerallaan muutamia unohtumattomia kuvasommitelmia, George Bassmanin kohtalokas musiikki maalailee tapahtumia intensiivisesti – kaikki tämä toimii moitteetta, mutta jää silti energisen pääosakaksikon suoritusten varjoon. Lana Turner valkoisiin pukeutuneena kaunottarena ja John Garfield tilaisuuteen tarttuvana kiertelijänä ovat elokuvahistorian mieleen jäävimpiä parivaljakoita. Turner itse piti kohtalokkaan Coran roolia parhaimpanaan ja voi vain arvella, millaisen huomion hän on sodan jälkeisessä elokuvasukupolvessa saanut aikaan. Myös kirjailija Cain piti Turnerin roolisuorituksesta. Myös Garfield on tahollaan ensiluokkainen, vaikka jääkin hieman Turnerin varjoon. Hume Cronyn tekee niin ikään mieleen jäävän roolisuorituksen niljakkaana asianajajana.

Tay Garnettin ohjaama Kohtalon tuomio on tyylikäs film noir. Siinä on jännitettä, eroottista latausta, loistelias tekninen toteutus ja loistavat näyttelijävalinnat. Ainoastaan tarinan pituus jää vaivaamaan, sillä hienoisella tiivistyksellä elokuvassa olisi ollut ainesta viiden tähden valioksi. Mutta heikkoudestaan huolimatta tämä peittoaa monet muut nimekkäätkin aikalaisviritykset kevyesti. Bob Rafelson ohjasi aiheesta uuden, seksillä kyllästetyn näkemyksen vuonna 1981, mutta Jack Nicholsonin ja Jessica Langen mukana olosta huolimatta Rafelsonin versio ei nouse lähellekään Garnettin teosta. Aihe on sittemmin filmattu vielä ainakin Unkarissa (1998) ja Malesiassa (2004).

THE POSTMAN ALWAYS RINGS TWICE, 1946 Yhdysvallat
Tuotanto: Metro-Goldwyn-Mayer Tuottaja: Carey Wilson Ohjaus: Tay Garnett Käsikirjoitus: Harry Ruskin, Niven Busch (James M. Cainin romaanista) Kuvaus: Sidney Wagner Lavastus: Randall Duel, Cedric Gibbons Leikkaus: George White Maskeeraus: Jack Dawn Musiikki: George Bassman Äänitys: Douglas Shearer
Näyttelijät: John Garfield (Frank Chambers), Lana Turner (Cora Smith), Cecil Kellaway (Nick Smith), Hume Cronyn (Arthur Keats), Leon Ames (Kyle Sackett), Audrey Totter (Madge Gorland), Alan Reed (Ezra Liam Kennedy), Jeff York (Blair), Betty Blythe (asiakas)