Ja aurinko paistoi

Taiteilijoilla on usein erikoisia mielipiteitä ainakin mitä omiin tuotantoihin tulee. He nostavat nimittäin ani harvoin jalustalle sellaisia teoksia, jotka keräävät eniten palkintoja ja arvostusta. Päinvastoin, heidän omat suosikkinsa tuntuvat poikkeuksetta olevan niitä, jotka eivät ole syystä tai toisesta saavuttaneet tekijöidensä odottamaa tai kaipaamaa suosiota. John Ford ei ollut poikkeus, sillä hänen rakkain elokuvansa oli vuonna 1953 valmistunut Ja aurinko paistoi (The Sun Shines Bright), joka toi päätökseen kaksi vuosikymmentä aikaisemmin aloitetun Tuomari Priestin (Judge Priest, 1934) tarinan. Se, että Ford piti teoksestaan ei tosin auttanut sen enempää lippuluukuilla kuin kriitikoiden arvosteluissakaan, vaan elokuva epäonnistui kaupallisesti niin pahoin, että Fordin lyhyt aika itsenäisenä tuottajana tuli päätökseen.

Ja aurinko paistoi sijoittuu pieneen kentuckyläiseen Fairfieldin kaupunkiin. Tarinan päähenkilö on ikääntynyt tuomari Priest (Charles Winninger), omalaatuinen mutta ehdottoman tasapuolinen ja suvaitsevainen lain palvelija. Tuomari Priestin ura alkaa lähestyä loppuaan, mutta hän on päättänyt asettua vielä kerran ehdokkaaksi piirituomarin virkaan. Vastapelurina hänellä on Horace K. Maydew (Milburn Stone). Aivan pelkkää vaalitaistelua ei elokuva sentään ole, sillä kaupungin näennäisen rauhallisen pinnan alla on vaiettuja salaisuuksia, kuohuntaa, poliittisia ristiriitoja ja kaikenlaisia näkemyseroja. Kun jännitteet lopulta laukeavat, on tuomari Priestin kokemuksella ja ihmissuhdetaidoilla kysyntää enemmän kuin koskaan.

Ja aurinko paistoi on erittäin kaunis elokuva, täydellinen matka siihen kadotetun Etelän unikuvaan, joka tuntuu jättäneen jälkensä moneen aikakaudesta kertovaan taiteilijaan ja heidän teoksiinsa. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta, banjo soi iloisesti, ihmiset ovat huoliteltuja ja hyväkäytöksisiä ja jokainen – niin valkoinen kuin värillinenkin – tietää paikkansa. Fordin elokuvassa menneiden aikojen Etelä ei ole koskaan näyttäytynyt yhtä rikkaana, kauniina ja epätodellisena.

Elokuva ei jää kuitenkaan pelkäksi kauniiksi kuvaelmaksi, vaan sillä on paljonkin sanottavaa. Suvaitsevaisuuden perään kuuluttavan teoksen päähenkilö, suoraselkäinen tuomari Priest edustaa niitä vanhoillisia hyveitä, joista sodasta selvinnyt maailma tuntui olevan jo luopumassa. Tuomari tekee käytöksellään prostituoidun hautajaisista ylvään tapahtuman ja osoittaa samalla, että kaikki ovat samanarvoisia kuoleman hetkellä. Kun vihainen väkijoukko aikoo lynkata mustan nuorukaisen, vaatii tuomari Priest lisätodistuksia esitettäväksi. Jopa jenkkiupseeri on valmis myöntämään konfederaation riveissä sotineen tuomarin suuruuden. Valitettavasti Fordin suvaitsevaisuussanoma, jota hän julisti kommunistivainojen keskellä, jäi yleisöltä näkemättä – elokuvaa lyhennettiin yli puolella tunnilla, eikä se päässyt kaikkialla edes ensi-iltalevitykseen. Täysimittainen versio esitettiin Yhdysvalloissa ensimmäisen kerran vuonna 1990.

Charles Winninger on elokuvan suuri tähti, siitä ei ole epäilystäkään, sen verran keskeisessä asemassa hän on. Mies hoitaa roolinsa tyylikkäästi, vaikka aivan aiemmassa versiossa loistaneen Will Rogersin veroiseen suoritukseen hän ei ylläkään. Stepin Fetchitin esittämän Jeffin hahmo on saanut paljon kritiikkiä osakseen, eikä täysin aiheetta, sen verran karikatyyrimäiseksi tummaihoinen Jeff on luonnosteltu. Muu näyttelijäryhmä, josta löytyy monia Fordin elokuvista tuttuja kasvoja, onnistuu työssään hienosti. John Russell on ryhmän heikoin lenkki, hänen näyttelemisensä on pelkkää patsastelua.

Fordin isänmaallinen, mennyttä aikaa ja sen hyveitä korostava Ja aurinko paistoi on lämminhenkinen ja suurella ammattitaidolla luotu kokonaisuus. Muutama kauneusvirhe elokuvasta löytyy, mutta vastavuoroisesti loppuhuipentuma lukeutuu tunnerikkaudessaan Fordin uran hienoimpiin. Katsomisen arvoinen teos, joka palkinnee ainakin jokaisen John Fordin elokuvien ystävän.

THE SUN SHINES BRIGHT, 1953 Yhdysvallat
Tuotanto: Argosy Pictures Tuottajat: Merian C. Cooper, John Ford Ohjaus: John Ford Käsikirjoitus: Laurence Stallings (Irwin S. Cobbin tarinoista) Kuvaus: Archie Stout Lavastus: Frank Hotaling, John McCarthy Jr., George Milo Leikkaus: Jack Murray Maskeeraus: James R. Barker Musiikki: Victor Young Puvustus: Adele Palmer
Näyttelijät: Charles Winninger (tuomari William Pittman Priest), Arleen Whelan (Lucy Lee Lake), John Russell (Ashby Corwin), Stepin Fetchit (Jeff Poindexter), Russell Simpson (tri Lewt Lake), Ludwig Stossel (Herman Felsburg), Francis Ford (Feeney), Jane Darwell, Jack Pennick, Mae Marsh