Viimeinen isku

On erikoista, kuinka latteita suurin osa urheiluelokuvista onkaan. Mahdollisuuksia olisi vaikka mihin, mutta lopputulos on liian usein siirappista, periamerikkalaisia ”ryysyistä rikkauksiin” tai ”vaikeuksien kautta voittoon” -tarinoita toistavia mitättömyyksiä, joiden ainoa olemassaolon syy on tähtinäyttelijä tai pari, jotka eivät edes yritä kätkeä leveitä virnistyksiään marssiessaan palkkashekkinsä kanssa pankkiin. Nämä elokuvat joko unohtuvat nopeammin kuin ovat valmistuneet tai sitten ne päätyvät kaapelikanavilla loputtomasti pyörivän kuonan joukkoon.

Siksi onkin erittäin palkitsevaa löytää elokuva, joka välttää kliseet ja seisoo vielä vuosikymmentenkin jälkeen omilla jaloillaan ilman, että sen tarvitsee antaa nuoremmille lajityyppinsä edustajille minkäänlaista tasoitusta sen enempää tarinan kuin toteutuksenkaan osalta. Tällainen teos on Robert Wisen viimeinen RKO Picturesille tekemä ohjaustyö, vuonna 1949 valmistunut Viimeinen isku (The Set-Up), Martin Scorsesen nyrkkeilyklassikon Kuin raivo härkä (Raging Bull, 1980) ja Darren Aronofskyn vapaapainin maailmaan sijoittuvan The Wrestlerin (2008) selkeä esikuva.

Viimeinen isku vie katsojansa parrasvalojen ulkopuolelle, maailmaan joka on täynnä mahdollisuuttaan ikuisesti odottavia nuorukaisia ja naama jauhelihaksi hakattuja kehäraakkeja, joille ei urasta jäänyt lopulta käteen kuin orastava Parkinsonin tauti. Sen päähenkilö on 35-vuotias Bill ”Stoker” Thompson (kertakaikkisen loistava Robert Ryan), jonka ura on lasketellut alamäkeä jo jonkin aikaa. Siitä huolimatta Bill uskoo itseensä ja on varma, että pystyy lyömään tämäniltaisen vastustajansa (Hal Fieberling) kanveesiin. Sitä hän ei tosin tiedä, että hänen valmentajansa on sopinut paikallisen rikollisen kanssa Billin häviävän ottelun.

Monta lajityyppiä hallinneen Wisen teos on kokonaisvaltaisesti vahva elokuva, jossa film noir ja nyrkkeilyelokuva paiskaavat onnistuneesti kättä. Hieman yli tunnin mittaisesta, reaaliajassa kulkevasta tarinasta on riisuttu kaikki ylimääräinen pois ja jäljellä on vain tiukkaan muottiin puserrettu, napakka kokonaisuus. Roolihahmojen määrä on supistettu minimiin, joten jokaisesta keskeisestä hahmosta saadaan rakennettua persoonallinen henkilö, jolla on oma tärkeä paikkansa tapahtumien kulussa. Rytmitys on metronomintarkkaa ja jokainen kuva viimeisen päälle harkittu.

Nyrkkeilymaailman ”katutaso” esitellään uskottavasti, aivan kuin se olisi ohjaajalle läpikotaisin tuttu miljöö. Pukuhuone on ahdas ja hikinen, yleisö verenhimoista ja itse ottelut kuin viimeisiä tuomioita – voittajalla on mahdollisuudet nousta nyrkkeilymaailman tikapuilla jälleen pari askelta ylemmäs, kun taas häviäjän tulevaisuus on pahimmassa tapauksessa ohi. Yhtä koruttomasti Wise kuvaa otteluita, joista puuttuvat tyystin tehokeinot: jäljellä ovat vain veri, hiki ja kipu. Ainoa, mistä elokuvan ikä on selkeästi nähtävissä, liittyy otteluiden toteutukseen: kun Scorsese vei kameran kehään ja näytti lähikuvassa, kuinka Robert De Niro sai nyrkistä naamaansa, on Wise jättäytynyt köysien ulkopuolelle eikä vie kameraa aivan iholle. Taitavat kuvakulmat ja napakka leikkaus tekevät lopputuloksesta silti lähes scorsesemaisen iskujenvaihtobaletin.

Siellä missä on urheilua, on myös vedonlyöntiä ja missä on vedonlyöntiä, on myös rikollisuutta – tämänhän olemme saaneet lähivuosina kokea myös meillä Suomessa. Ja missä onkaan parempi tehdä rahaa kuin vähän pienemmissä piireissä, joita ei valvota samalla tavalla kuin suuria ja merkittäviä kilpakenttiä. Rikoksen liittäminen tarinaan tuo elokuvalle vielä lisää nostetta, sillä tällä tavoin intensiteetti säilyy vielä kongin kumahdettuakin. Loppuhuipentuma on lohduton, mutta kaikesta huolimatta odotettu.

THE SET-UP, 1949 Yhdysvallat
Tuotanto: RKO Radio Pictures Tuottaja: Richard Goldstone Ohjaus: Robert Wise Käsikirjoitus: Art Cohn (Joseph Moncure Marchin runosta) Kuvaus: Milton Grasner Lavastus: Albert S. D’Agostino, Jack Okey Leikkaus: Roland Gross Äänitys: Phil Brigandi, Clem Portman
Näyttelijät: Robert Ryan (Bill ”Stoker” Thompson), Audrey Totter (Julie), Goerge Tobias (Tiny), Alan Baxter (Little Boy), Wallace Ford (Gus), Percy Helton (Red), Hal Fieberling (Tiger Nelson), Darryl Hickman (Shanley)